Onnea tosiaan. Minut on valittu puheenjohtajaksi erään yhdistyksen hallitukseen. Mitäpä sitä tällainen kotiäiti muutakaan tekisi kuin hoitaisi kaikenmaailman tapahtumajärjestelyjä ja kantaisi painavaa mappia kainalossaan kokouksiin juostessa.
Päivittelin toiselle ystävälleni, erään huonon yön jälkeen, että miksi olen tällaiseen lupautunut. Ystävä sanoi melko osuvasti "Sulla on niin tylsä elämä eikä ole mitään tekemistä"- Aah, aivan!
Tämä vuosi alkaa siis loistavasti, olen saanut uutta hohdetta arkiseen kotiäitiyteen ja vaikka tämä puheenjohtajuus, ei arkea kovin paljon muutakaan, niin tuntuu aivan uskomattoman mukavalta, kun on jotain muutakin harrastamista kuin nuo lapset ja arjen pyörittäminen.
Tutisen täällä jo innosta, että pääsen järjestämään hiihtokilpailua ja arpajaisia, ideoimaan virikkeitä lapsille ja ehkä leipomaan vähän kokouspullia.
Samalla vapisen kauhusta, etten muista jotain tärkeää asiaa. Tässä kaikessa luotan kuitenkin entisiin ja tuleviin hallituslaisiin, joilta uskon saavani kaiken avun ja tuen tarvittaessa. Ja näin alussa tunnen olevani kyllä tosiaankin avun tarpeessa.
Ja mikä parasta, ennen joulua tehty päätös hakeutua opiskelemaan saa vain vahvistusta tämän puheejohtajaksi valitsemisen myötä.
Mikäli joku ei nyt sitä vielä tiennyt, niin neiti kotiäiti on nyt vain päättänyt hankkia itselleen ammatin ja hakee opiskelupaikkaa ammatti-instituutin aikuispuolelta. Lähihoitajaksi meinasin ja lapsiin erikoistua haluaisin. Mikäpä muu olisi kotiäidin sydäntä lähellä kuin lapset.
Eli tämän vuoden tavoitteina, sen lisäksi että pari ihrarengasta pitäisi karistaa vyötäröltä, ovat seuraavat:
- Päästä opiskelemaan
- Olla hyvä puheenjohtaja
- Pudottaa ne kilot
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti