torstai 18. lokakuuta 2012

Hän on täällä tänään

Rinteessä on uusi prinsessa. 

Hän syntyi 18.10 klo 3:52.

3275 g ja 47,5 cm.

Rakkaus on valtava. 

tiistai 2. lokakuuta 2012

~ Mammalle ~



"Lähdit niin hiljaa, että aamu vain kuuli. Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli. 
Mutt'  sydämiimme läpi elämän, jätit muistosi lämpimän."


Rasavilli mukula!


 Laiskuus on ajanut minut siihen tilanteeseen, etten ole jaksanut painaa läppärin käynnistysnappia. Nyt sen tein ja toivon saavani jotakin järkevää aikaan taas tännekin suunnalle!

Parina viime päivänä olen taas kotiäitinä saanut todistaa tuon jälkikasvun käsittämättömiä tempauksia, niistä siis enemmän nyt.

Sunnuntaina pidin superpäivän ja järjestelin vaatekaappeja. Samassa huoneessa Alinalla on ns. leikkihuone, jossa on kasapäin leluja. Siinä kolmen tunnin aikana kaikki viisi koria oli kaadettu pitkin lattiaa ja leluja siis riitti peittämään koko lattian.
Minun oli tarkoitus vielä imuroida illalla, joten pyysin Alinaa kanssani siivoamaan lelut koreihin. Tyttöpä huusi minulle takaisin "Hiljaa!".
Niin siinä sitten kävi, että itse jouduin mahani kanssa tuolla lattialla konttailla ja kerätä duplot ja nuket säilöön.

Tänään keräilin sitten kakkakikkareen olohuoneen lattialta. Tätä ennen puhuin puhelimessa, enkä huomannut ollenkaan sitä, että tyttö oli käynyt vieressäni riisumassa paidan, sukkahousut ja vaipan pois ja liihotti sitten aataminasussa pitkin taloa. Ja kun kerran menin antamaan luvan kulkea ilkosillaan, niin eiköhän tuo sitten kakannut onnessansa olohuoneen pöydän taakse ja totesi sitten että: "Hiano kakka!".

Tällä hetkellä tuo rasavilli on jälleen ilman vaatteita ja päiväunet on mitä ilmeisimmin taas jäämässä väliin tältä päivältä. Tässä vaiheessa oma olotila alkaa olla niin nuutunut, että päiväunet olisivat melko ehdottomat, mutta eipä auta valittaa, hauskaahan tämä on.
Hetki sitten tyttö käveli ilman paitaa, molemmat jalat yöhousujen toisessa lahkeessa ympäriinsä. Koko ajan meinasin kaatua, muttei kaatunut ja aina kun tasapaino horjui, kuului kova nauru! Eihän tuossa tilanteessa voi kuin vain nauraa itsekin.
Ja tiedämpähän sen, että illalla saa oman rauhan taas jo hyvissä ajoin, kun neiti menee nukkumaan ennen kahdeksaa.

Eilen käytiin visiitillä Turussa. Tämä pikainen ja melko kalliskin reissu suunnattiin Turun Terveystalolle, jossa Alinan korviin kurkattiin ja todettiin, että juuri antibiootilla hoidettu korvatulehdus onkin sitten vain jatkunut. Limainen korva näkyi ja saatiin sitten uusi aika torstaille, jolloin pikku prinsessan korviin laitetaan putket.

Voin vain nähdä itseni pitelemässä lasta sylissä vollottaen. Siis juuri nyt, kun olisi pian jo aika synnyttääkin, ei ehkä ole kaiken paras katsella kun omaa esikoista nukutetaan. Ehkä minä selviän siitä, ehkä.

Sen verran tähän loppuun vielä lisätäkseni omasta odotustilastani; olen saanut suunnattoman ihania ja kivuliaita supistuksia jo muutaman kerran, enkä voi kuin nauttia niistä. Mikä onkaan sen hienompi tunne, kun sattuu julmetusti ja tekee mieli huutaa, tietäen sen, että pian se vauva syntyy, kun on kerrankin jotain konkreettista kipua. Ah!
Viikko sitten sunnuntaina kärsin ja samalla nautin puolisen tuntia supistuksista, jotka lopulta lakkasivat sitten kuuman suihkun alla. Edellispäivänä oli sellaset ns. sukkapuikkovihlontabileet käynnissä. Niitä kestikin sitten jo pidempään, lähes kolmekin tuntia, mutta loppuivat sitten. Ja oli muuten ihan sama olinko levossa vai en, niitä tuli silti.
Ja myös tänään reippaan kylälenkin aikana ja sen jälkeenkin on tullut melko napakoita supistuksia.

Täten nyt vielä toivon, että prinsessa pysyttelee yksiössään, koska haluan tuon isomman neidin putkituksen olevan ohitse.