Tiedä siitä sitten, mutta nyt ainakin näyttäisi olevan sopiva väli päivittää elämän tämänhetkisiä kohokohtia, iloja, suruja ja saavutuksia.
Kliseisesti voisin ensimmäiseksi ihmetellä sitä, mihin tämä vuosi on taas mennyt? Pikkuinen Elli-vauva ei ole enää niin vauva, vaan jo aika pimu kaikkine hienoine taitoineen. Hän nousee jo tuettuna seisomaan ja ottaa muutaman hataran askeleenkin, jos vain saa pitää jostain kiinni. Sormiruokailijana tyttö on mestaritasoa, raejuusto ja porkkanaraaste on herkkua!
Tunteitakin neito osaa jo näyttää melko voimakkaasti. Jos ja kun vain isosisko tuleekin liian lähelle ja yrittää anastaa lelun kädestä, Elli pitää samanlaista rääkynää kuin variksenpoikaset.
Yönsä tämä lapsi nukkuu kiltisti omassa sängyssä, lukuunottamatta nyt juuri tätä hetkeä ja muutamaa viimepäivää, kun tyttö on tehnyt neljää hammasta samaan aikaan ja sairastanut flunssaa, niin totta kai sitä täytyy puoliltaöin päästä isin ja äidin lämpimään väliin pikkuisen parkumaan.
Välillä nukutaan kaikki neljä samassa sängyssä pinossa ja vinossa.
Joka tapauksessa, ensi kuussa on 1-vuotissynttärit Ellillä ja sitä varten täytyy alkaa jo työstää kakkumallia ja koristeluita.
Alina on tuikitavallinen isosisko, koko ajan kisaamassa huomiosta. Hermot on välillä aika tiukilla, sillä neiti osaa olla melko vaativa ja tuittupäinen.
Alina on alkanut leikkiä mielikuvituksellisia leikkejä itsekseen. Soittelee kännykällä milloin kenellekin ja hoitaa Lissu-nukkea samoin kuin minä Elliä. Yhtenä päivänä Alina sanoi minulle; "Kato äiti, Lissu purree minnuu tissii". Ja sen jälkeen kova toruminen nukelle, ettei niin saa tehdä. Tästä voi siis päätellä myös, ettei enää kannata päästää suustaan mitä tahansa, sillä muisti ja matkimistaidot alkaa olla melko kehittyneitä.
Kesä oli mahtavaa aikaa, kun oltiin koko perhe lähes koko kesä koossa. Isäntä vietti kesälomaa ja isäkuukautta, päästiin reissaamaan ja tekemään yhdessä kaikenlaista.
Nyt onkin sitten taas aika opetteleminen kun arki on alkanut kunnolla. Torstaina alkaa taas Alinan kerho, sekin tuo taas omat haasteensa, kun uskallan taas epäillä, ettei jo niin iso neiti kuitenkaan suostu itkuitta kerhoon yksin jäämään.
Minä olen päättänyt jatkaa Mannerheimin lastensuojeluliiton hallituksessa vielä ensi vuonnakin, sillä jäin ulkopuolelle opiskelupaikasta jonne keväällä hain.
Nyt kuitenkin puhaltavat taas uudet tuulet. Haaveissa on lasten koulunkäynnin- ja iltapäivätoiminnan ohjaajaksi opiskelu.
Ja jos tämäkään ei natsaa, niin pikkupuhteena olen suunnitellut rakennekynsi-askartelua.
Pikkuisen tässä suunnitelin myös tekeväni uuden blogin, joka olisi sellainen ruoanlaitto- ja leivontablogi, mutta katsotaan nyt, onkohan tässä edes aikaa sellaiselle?
Tytöt ihmettelevät hurisevaa ruohonleikkuria.
