maanantai 24. helmikuuta 2014

Arvontaa!

Ajattelin pistää pystyyn arvonnan!

Mikä on parasta blogissani?

-Vastaa kysymykseen kommenttikenttään ja kirjoitathan myös jonkun nimimerkin.-

Kaikkien vastanneiden kesken arvon uunituoreen ja ensimmäisen vuoritetun kangaskassi-ompelemukseni!


Arvonta päättyy perjantaina 28.2.2014 klo 12. 

Thänk jyy veri meni.



Tulevaisuuden pyörittelyä ja löytöjä kirppikseltä!

Olen tässä pyöritellyt mielessäni paljon kaikkia ajatuksia, mistä olisi kiva kirjoitella, mutta jotenkin sitten niiden juttujen sisältö on vain pari lausetta, niin en sitten ole viitsinyt alkaa kirjoittaa.

Istuskelen tässä pöydän ääressä, kupissa hiukan jäähtynyttä kahvia ja on vaan niin leppoisa fiilis. Koti on saatu kaaoksessa järjestykseen ja pyykkikonekin on pyörinyt ympyrää jo monta tuntia.

Pyöritellään hiukan tulevaisuutta. Tarkoitukseni oli lähteä opiskelemaan ja kokeilla yrittäjyyttä siinä samalla. Nyt kuitenkin pohdittuani ja puntaroituani, jätän tuon opiskelun vielä tuonnemmaksi ja kokeilen sitä yrittäjäksi ryhtymistä. Jään kotiin lasten kanssa ja saan tehdä jotain sellaista mistä pidän ja mistä ehkä olen jo tovin haaveillutkin. En mainosta tässä nyt asiaa sen enempää, kukin voi tiedoillaan ja taidoillaan pohtia, mitä tämä muori ryhtyy tekemään.
Olen käynyt yrityskeskuksessa kyselemässä niitä näitä, sain muutaman paperin, joita pitäisi täytellä. Onneksi aikaa on vielä paljon, eikä mitään tarvitse tehdä äkkiä, niin ettei ehtisi ensin ajatella. Luonteeltani kun olen vähän tällainen hössö, olen jo mielessäni kaavaillut pientä ehostusta kotiin, uusia tarvikkeita ja kaikkea sitä mitä tulevaan tarvitsen, vaikka ne ovat pieniä juttuja kaiken tämän paperityön rinnalla.
Pääasia on nyt se, että tulevaisuudessa on jotain varmuutta, itse kiinnostavaa työtä ja lapset kuitenkin lähellä.

Ja sitte siihen, mitä tämä kevääntulo aiheuttaa meidän perheessämme. Äiti miettii uusia sisustusideoita, kevään värejä, ompeluja, verhoja, siivousta. (Ikkunat tekisi mieli pestä heti, kun tuuli tuivertaa, linnut laulaa ja aurinko vilahtelee)
Isäntä otti heti eilen metrimittansa käteen ja marssi pihalle, kun näki auringonpikahduksen. Näin meillä syntyi idea alkaa kunnostaa autotallin ulkovuorta. Lautamäärät on jo laskettu ja kohta autotalli saa saman värityksen kuin meidän talommekin. Ovat sitten samaa perhettä, nyt kun tuo autotalli on tuollainen romanttinen possunpunertava.

Huomatkaa mahtavat taitoni käyttää Painttia!
(Leikkaa ja liima)


Kevään tullen alkaa tulla myös rutkasti moisia juhlia. Luulen, että keväämmällä on ainakin tulossa yhdet valmistujaiset (tai näin ainakin luulen, oletan että mut kutsutaan kaikkiin bileisiin), rippijuhlat ja synttäreitä yllin kyllin. 
Tulevana viikonloppuna menemme juhlimaan pientä tyttövauvaa, joka saa nimensä. Ja joka hemmetin kerta se pukustressi iskee! Miksi oi miksi? Itse olin menossa vasta maaliskuun lopussa ristiäisiin, mutta Luojalle taasen kiitos siitä, että tarkastin ajankohdan kutsusta ja selvisi, että juhlat ovatkin jo ensi viikonloppuna. (JES!) 

 Pienemmälle rimpsessalle löytyi kengät kirppikseltä. Jotenkin en tunne hinkua ostaa uusia sandaaleja muutamia bailuja varten. Nämä maksoivat kokonaiset 5 senttiä kirppiksellä ja kunnoltaan ovat moitteettomat. Mitä nyt hiukan sisäpohja tummunut. Ihanat ja hieman vanhanaikaiset tunnelmaltaan. Elefanten!

 Jotta myös mekko piti ostaa, tai ei todella pitänyt, mutta kun oli niin suloinen, ettei sitä 6 euron takia voinut kauppaankaan jättää. Söpönen! 


Nyt kun tähän kirppikseen taas päästiin, niin olen taas löytänyt jos mitä kirpputorilta. Samalla kun siivoan oman pöytäni, lähden kainalo täynnä tavaraa ulos? Pitikö sen näin mennä? Tavarastahan piti päästä eroon. 

 Minni-fanille minnipaita, 1 €

Äiteelle kangasta hintaan 10 senttiä! Taitaa tyttöset saada housut tästä itselleen kesäksi, sellaiset rennot haaremipääntsit!

Mahdollisesti kun aikaa vielä on, täytynee minun ruveta väsäämään korttia tuolle pienelle tyttöselle, jonka ristiäisiin siis ollaan menossa.

Ideoita ristiäislahjaksi?


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Hieman laiskana

Kun äiti-ihminen viettää monta (sanottakoon nyt esim. 4 vuotta) vuotta kotona, niin joskus tulee niitä päiviä, kun olisi valmis kaivautumaan johonkin syvään koloon maanmatosten kanssa. Ja hei, tänään on vissiin se päivä.

Tällä samaisella hetkellä näen edessäni 3-vuotiaan tyttäreni, joka on pukenut päällensä pikkusiskonsa 80-senttisen talvihaalarin. Hän istuu lattialla ja huutaa siskolleen "AUTA MUA!! ÄÄÄÄ!!" Me emme ole menossa ulos, vaan täällä on menossa tämä ihan jokapäiväinen äidin mieltä lämmittävä pukemisleikki. "Me mennään sienimetsään!".

Pikkusisko, 1-vuotta, on hänkin laittanut pipon päähänsä ja oikeassa jalassa komeilee toppakenkä ja lisää vaatteita kaivetaan laatikoista.

Ja mitä tekee äiti, tämä edelleen istuu yöpaitaisillaan pöydän ääressä, naputtaa elintärkeää blogipäivitystä, kädessään puhelin, johon yrittää silloin tällöin mutista jotain, antaa tukea ystävälleen, jonka lapsi on vatsataudissa. Äidin naama on väärinpäin, koska on nälkä ja perunoiden kypsemisessä menee vielä tovi, hänen toisen kätensä kynsissä on geelaukset ja toisessa ei, koska eilen ei riittänyt aika tehdä myös toiseen käteen.

Ja miltä näyttää koti? No ihan perinteisesti siltä, että äiti ja isä on vähän syöneet eilen illalla pitsaa, lasten mentyä nukkumaan. Uuninpellit on ympäriinsä, pitsalaatikot pitkin pituuttaan pöydällä. Juustoraastettakin näyttäisi lojuvan pöydällä. Tiskiallas on tapansa mukaan täyttynyt tiskeistä, koska koneessa on ne kuuluisat puhtaat astiat, joita niin harvoin jaksaa laittaa kaappiin omille paikoilleen. Talo on siis ihan yksi perseytys tällä hetkellä.

Mistähän sen virran repisin, että tää näyttäis taas siltä kuin eilen ennen kuin isä-mies tuli töistä kotiin. Hän antoikin erityismaininnan talosta "Onks täällä siistiä vai mitä täällä on tapahtunu?". Tuosta kommentista sain kyllä niin hyvän mielen, että vielä tänään aamulla piti hänelle töihin soittaa ja kiittää. Kivahan se on jos joskus jotain kiitosta saa, vielä kun joku päivä sais ne tulppaanit tai ruusut, kera kehun ja halauksen niin kyllä vaan hei!

Nyt painelen hommiin, jotta saisin tänäänkin illalla kiitosta!

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kauheesti kaikkea -viikko

Alkuviikko on riennetty taas tuttuun tapaan kerhosta toiseen ja kaupunkiakin on välillä tullut vaihdettua. Alinan kanssa käytiin maanantaina Turussa näyttämässä korvia ja kaikki sillä rintamalla kunnossa. Putket puhtaat, korvat terveet ja putket jopa paikoillaankin. Seuraavan kerran sitten keväämmällä.

Maanantaina aamupäivällä käytiin hieman ystävällä kylässä. (Tarkastamassa kauniin äidin ihana vauvamaha) Vein tuomisina itsetehtyjä suolaisia muffinsseja. Taas oli sunnuntai-iltana se tilanne, että viikonlopuksi hamstratut ruoat alkoivat olla finito, joten kaikesta jämästä piti tehdä.

Kinkku-fetamuffinssit

4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl paprikajauhetta
1 tl valkosipulisuolaa
1 rkl yrttejä
100 g kinkkua (itse käytin leivänpäällisleikkelettä pienennettynä)
100 g kasviksia (minulla käytössä vihreä paprika)
100 g juustoraastetta
100 g fetajuustoa murennettuna
2 munaa
2 dl kermamaitoa
1/2 dl öljyä tai juoksevaa rasvaa

Kuivat aineet sekaisin. Lisää muut aineet mukaan. Lusikoi muffinssivuokiin ja paista uunin keskitasolla 225 asteessa n. 15-20 minuuttia. 

MUMS!



Samalla kyläilyreissulla olin lupautunut ostamaan ystävättäreltäni kankaita, jotta voisin tässä järisyttävässä ompeluhurmiossani hieman harjoittaa taitojani. (ettei tartte alkaa noita lakanoita saksimaan) Ja niin siinä kävi, että tulin kotiin yhtä mekkokaava-kirjaa ja paria kangasta rikkaampana (ja otinhan mä lainaan myös pari käsityölehteä) Ja tämänhetkinen tilanne on se, että eilen iltapäivällä, pienemmän tytön päiväuniaikana tuli valmiiksi yksi velourinen, hieman kaavasta poiketen ommeltu velourmekko! Ja se on herkullinen ja tältä amatööriltä taas melko hyvä suoritus, kehtaan käyttää lapseni päällä, oli jopa kerhossa tänään päällä! 



Ja jotta saisitte sen kuvan minusta, että oon moinen jokapaikanhöylä, niin askarreltiin myös hiukan ystävänpäiväkortteja kerhokavereille! 


Nyt minulta loppuu aika kesken, sillä kohta pitäisi jo olla heiluttamassa puheenjohtajan vasaraa hallituksen kokouksessa, joten näkemiin muruset, näkemiin!

tiistai 4. helmikuuta 2014

Päiväunien aikaan surruteltua

Niin no, enhän mä nyt meinaa pysyä pöksyissäni täällä, kun sain Ellin päiväunien aikana ommeltua mahtimekon. (Olen siis ihan oikeesti melko paska ompelija, joten tämä on multa jo ihan liian suuri saavutus)






Suunnittelin alunperin mekon tuolle vanhemmalle tytölle, mutta mekko on mitoiltaan liian iso. Tai siltä se näyttää. En ole vielä saanut suostuteltua meidän balleriinaa mekon sisään. Ja tuskin saankaan ja sekös pistää ärsyttämään. 


Huomenna ajattelin, että voisin kokeilla tehdä myös itselleni jotain. Kaapista löytyi kiva trikookangaspala, josta voisi kokeilla jotain kesäkolttua itselle. Näillä taidoilla siitä tulee minulle pieni, kun kerran lapsille tarkoitetut ompelukset ovat liian suuria. Heh, harjoitus tekee mestarin, vai kuinka?

Jos linjoilla on muita ompelijaihmisiä, voisitteko mainita ohimennen muutaman kangaskaupan tai paikan, josta saisi edullisesti kivoja kankaita. Kiitän!

Käsitöitä

Olen sellainen ihminen, että kun näen jonkun ystävän tehneen jotain ihania ompeluksia tai neulomuksia, on minun aivan pakko saada myös heti surruttaa koneella jotain.
Viimeksi olin naapurissa ja tämä oli virkannut ystävättärensä vauvalle helistintä. Heti kun pääsin kotiin, lainasin toiselta naapurilta lankaa ja siitä se sitten lähti. Nyt kävin ostamassa itselleni lankoja ja virkkuukoukkuja ja vimma on mahdoton.

Yhden illan aikana syntyi tämä ihastuttava oranssi hymynaamahelistin. Ja valitan, tämä on vain mielikuvituksen tuotosta, enkä pysty ohjeistamaan, miten sain tämän aikaiseksi. Naama on vanhasta verhokankaasta tehty ja sen sisällä on helistin. (Helistimen tein niin, että teipparin vahvalla teipillä kaksi pullonkorkkia yhteen ja niiden sisällä on ohraryynejä)










Eilen innostuin vähän ompelemaan! Visio oli aluksi aivan eri, mutta ajattelin, että tästä tulisi kivempi mekko, jos olisi tuollaiset olkaimetkin. Ja nyt taas kun katson tätä kuvaa, sormet alkaa kihelmöidä.
Lupasin Alinalle, että pikkusiskon mentyä päiväunille, askartelisimme ystävänpäiväkortteja. Nyt tuli kuitenkin tunne, että täytys varmaan vähän hurrutella surrutella. Lisää. Tämä mekko vaatii hieman korjailua, sillä se on melko pitkä tälle meidän pätkälle. Isosiskolle se sopisi, mutta ei vissiin ollut tarpeeksi prinsessahörhelöä, että olisi hänelle kelvannut. Pöh! Ja hei, tämä se on sitä kierrätystä. Mekko on meinaan tehty kappaverhoista!

Nyt äkkiä päiväunille tuo pieni kikkarapää ja sitten ompelukone ruokapöydälle ja surrrr....Ehkä niitä ystävänpäiväkortteja myös.

Valo jääkaapissa

Meillä on viime aikoina ollut paljon sellaisia tilanteita, että jääkaappi ammottaa tyhjyyttään ja sen sisältö on lähinnä sinappi-ketsuppilinjaa. Tämä saattanee johtua lähinnä omasta laiskuudestani lähteä lastenvaunujen kera kauppaan, vaikka kauppa onkin lähellä. Autolla kaikki olisi niin paljon näpsäkämpää.
Eilen kohtasin taas iltapäivästä tuon tyhjän jääkaapin. Tai no olihan sielä jotakin; perunoita, porkkanoit, muutama hassu grillinakki ja pikkuisen tuoreita yrttejä.

VALO JÄÄKAAPISSA-PÄIVÄLLINEN

2 isohkoa porkkanaa
2 isoa perunaa (itsellä oli sitä keltaisen merkinnän alla olevaa)
Tuoreita yrttejä tai muita mukavia mausteita
Öljyä
Lisukkeeksi jotain lihaisaa (meiltä löytyi ne muutama nakki) 
 Paprikaa
 Loraus hunajaa

Leikkele kuorituista perunoista ja porkkanoista tikkuja, suikaleita tai mitä ikinä villi mielikuvituksesi keksiikään. Suikaloi myös paprika ja pilko nakit.

Kippaa uunipellille pienennetyt ainekset ja lorauta päälle öljyä ja mausteita makusi mukaan, myös hunaja. (Itse olen rakastunut jauhettuun juustokuminaan ja rakuunaan)
Kypsennä uunissa 200 asteessa, heitä mukaan nakit kaveriksi, kun muut ainekset ovat olleet uunissa hetkisen. 
Kun mokko on valmista, lisää päälle tuoreita yrttejä!! 

Tadaa!





 


maanantai 3. helmikuuta 2014

Romahin!

Ei ole tällä äiteellä enää mitään asiaa lähteä kaupoille. Mikseivät nuo alennusmyynnit voisi jo loppua? Rahapussin pohja näkyy jo!!! 

Kirpparilta tarttui mukaan ihana H&m:n neuletakki, tuntui niin ihanan pehmeältä ja lämpöiseltä ja tuo on vielä Ellille hieman isokin, joten niin, joko uskotte ihan tarpeellinen on. Mahtoi maksaa 3 €. 


 Sitten, joskus harvoin sitä tulee ostettua jotain uuttakin, ihan suoraan kaupasta. Ja tässäpä perjantain saldo "lähdetään mummun kanssa Hesburgerille syömään"! Isommalle tytölle olen yrittänyt ostaa nyt jemmaan isompaa, ettei sitten tule sitä hetkeä kun kaapissa ei ole enää sopivia vaatteita ja joutuu rytinällä ostamaan kasan vaatteita. Seppälässä oli paljon -70%-alella vaatetta, niin naisille kuin lapsillekin. Alinalle sydän-teeppari, ihana trikoopipo ja pantteritunika. 
Kappahlista löytyi tytöille samanlaiset valkoiset pitsijakut, joita olen kuolannut jo pitkään ja nyt raaskin ostaa. 5 €/kpl.
Harvemmin sitä tulee osteltua itselleen mitään, mutta nyt palkitsin itseni. Musta ja harmaa neulepaita, 8€/kpl. Ja Seppälästä kaulahuivin sai kaupanpäälliseksi kun osti 25€.


Kengät ovat minun aarteeni. Omistan sellaiset kanoottia muistuttavat sirot jalat, joten omankokoisia kenkiä on näiltä tuppukylän markkinoilta vaikea löytää. Nämä löytyivät Prismasta (missäs muualla sitä kotiäiti kävisi, paitsi tietty Lidlissä!) ja olivat puoleen hintaan. Maksoivat jotakuinkin 24€. Olen onnellinen! Sattuivat löytymään juuri sopivasti perjantaina, jolloin minulla oli vähän sitä yhdistysedustustakin. 

 Edustus? (huutonaurut tähän väliin!!)


 Käytettynä ostin Tori.fi:stä tämän suloisen Me&i pandabodyn. 15€. (Etsinnässä olisi housut samaa sarjaa.)


Isompi tyttö on Minni-fani ja tämä löytyi hänelle kirppikseltä, 3€. Ja niin oli tyttö onnellinen!


Viikonloppu mökillä!

Perjantaina kävin hieman nauttimassa viiniä ja syömässä ihan täydellistä ruokaa, yhdessä yhdistyksen hallituksen ja meidän yhteistyökumppaneidemme kanssa. Sitä taas ihminen ihan silmissä virkistyy kun pääsee aikuiseen seuraan ilman kahta tirriäistä. Ja itse pidän parhaana sitä, kun saa monta tuntia laittautua ja keikistellä peilin edessä.

Lauantaina suuntasimme koko perhe mökille! Luvassa oli pulkkailua, kelkkailua, nuotiomakkaraa ja kaikkea muuta rentoa mökkimenoa!




Mökki on "appivanhempieni" ja sijaitsee melko lähellä, parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä. On ihanaa kun on joku tuollainen rauhanpesä näinkin lähellä. Naurettavaa on se, että kun tämä äiti pakkaa itselleen, miehelleen ja kahdelle pikkutytölle kamat mukaan, on meillä yksi kokonainen Chevrolet Chevy Vani täynnä! Phah! Ja yksi koiran ruttanakin mukana!

Meidän yksivuotiaamme on melkoinen sohlorisähläri ja päivässä saa vaihtaa usemman kerran vaatteet, sillä neiti syö itse ruokansa ja onnistuu kiitettävästi syömään kaiken paitojensa kautta.
Isompi neiti puolestaan on hyvä kippaamaan kuppinsa kyynerpään avustuksella kumoon. Tälläkin reissulla keikahti yksi kupillinen limua.








Viikonloppuna oli ihan mahtava ulkoilukeli, vaikka Alina totesi jo vartin ulkoilun jälkeen, että on kylmä ja hän menee sisälle. No kyllähän nuo posket punoittivat, mutta luulen, että tämä "kylmyys" oli vain sitä, että toimme mukanamme kaksi laatikkoa leluja, ja niillä piti mitä ilmeisimmin päästä heti leikkimään.

Lapset istutettiin iltapalalle keittiön puolelle, kun minä aloin täyttää ilmapatjaa itselleni. Kaivoin sohvan alta laverin, jossa isännän oli tarkoitus nukkua. Pikku-neidille olikin matkasänky jo valmiina. (Se on muuten mitä mainion pieni karsina, jos täytyy saada tehdä jokin asia heti nyt pian loppuun. Sinne vaan muksut ja hommat hoitoon!)



Iltapalaksi söimme itsesavustettua lohta, kermaviilikastiketta ja sieni-kasvispaistosta. Jälkiruoaksi oli mandariinirahkaa. Ja kylläpä muuten kaikkia nukutti, kun oltiin päivä touhuttu pihalla.