Läskit lähtee-projekti

Tammikuussa alkanut Läskit lähtee-projekti on edennyt jo siihen vaiheeseen, että nesteet ovat poistuneet ja nyt tuntuu siltä, ettei mikään irtoa enää ollenkaan, vaikka olisit syömättä viikon. Kiitän nyt sitten tuota viime viikon yrjötautia, joka sai taas kivasti painoa alemmas ja minulle uutta puhtia jatkaa tätä projektia. Lähellä oli jo kokonaan luovuttaminen.

Isäntä on kutistunut jo ihan silmissä, kasvoista ja mahasta sen huomaa, muutamat vaatteetkin, jotka ennen olivat pieniä, menevät nyt jo tosi hyvin päälle. Isännän apuna elämäntapamuutoksessa on Tonalin-lisäravinne, jonka pitäisi polttaa rasvaa ja kaventaa ulkonäköä.

Itseltäni painoa on karissut nyt n. 7 kiloa ja olo on kyllä kevyempi kuin koskaan. Eilen illalla mietin, mitkä fiilikset sitten on kun kymmenen kiloa on tipotiessään.
Jotta saisin myös itseäni himpun kiinteämmäksi, aloitin eilen Jillianin 30 day shred level 1:sen ja kylläpä sitä taas huomaa miten kunto on aika rapistunut. Hassua kyllä, ettei eilisen puolen tunnin rehkimisen jälkeen mikään paikka ei kolota. Pääsin reippaasti sängystä ylös, eikä pikku-mössykän kantaminenkaan tunnu juuri miltään. Tänään siis jatkuu.

Kävin eilen vaatekaupassa kokeilemassa piruuttani pienempää housukokoa ja kappas, nehän istuivat hienosti. Jätin kuitenkin vielä kaupan hyllylle, kun juuri olin tuhlannut liikaa rahaa imetysliiveihin. Syksyllä ristiäisiin ostin vielä kaksi kokoa isommat housut, kuin ne mitkä minulle eilen meni jalkaan. (Koosta 46, kokoon 42)

Koska nyt aloitin tuon jumppaamisen, niin otin itselleni vertailun vuoksi kuvan tämän hetkisestä sivuprofiilista, jotta näen muutaman viikon päästä onko jotain tapahtunut.

Ja myös etuprofiili.

Palailen taas tämän asian tiimoilta, kun jotain hurjaa muutosta on tapahtunut.

Ostosreissu Ideaparkiin

Tällä viikolla hitaat hämäläiset viettävät talvilomiansa ja meidänkin arki on hieman erilaista, sillä kerhot lomailevat myös, niin kuin suurin osa ystävistäkin.

Maanantaiksi suunniteltu Ideaparkin-reissu meni suunnitelmien mukaan, vaikkakin jo pitkään kuolaamieni Phil & Tedsien koeajo ei ihan menny suunnitelmien mukaan, sillä ystävä unohti raskaushormonaalisista syistä ottaa sisaristuimen mukaan. Kaikesta huolimatta, lapset käyttäytyivät kuin jotkin kuninkaalliset; Alina istui rattaissa nätisti koko ajan, söi reippaasti ravintolaruokansa ja nukkui automatkat. Elli nukkui suurimman osan ajasta ja kun oli ensimmäisen syötön vuoro, (kuvittelin että sillä on nälkä) tyttö vain naureskeli tissin takaata minulle ja ihaili Pancho Villan valokoristeita.
Melko monet vaatekassit tarttui taas matkaan. Syytän ihan vain tätä maalaisidylli-iskostumaa päässäni. Maalla ei vain kertakaikkiaan ole mitään. Ja kun kerran maalaislikka (huom. entinen suurkaupungin ihminen) pääsee Ideaparkiin, niin siinähän melkein jalat lähtee alta ja korttia höylätään ainakin joka toisen liikkeen kassalla.
Olin suunnitellut, etten ostaisi lapsille reissusta mitään, mutta pakkohan oli Alinaakin palkita Timppa-lammaspehmolla, kun oli niin kiltisti. Ja ostin sitten ehkä enemmänkin omaa silmää miellyttäviä muutaman vaatekappaleenkin hänelle.
Elli jäi paitsioon reissussa, vaikka olikin kiltti. Tällä kertaa ei pienemmälle löytynyt mitään.
Itselle löytyi ihan tavallisia t-paitoja ja neuletakki, kotioleiluhousut ja ne kaikkein parhaimmat (ja herran jumala kalleimmat) imetys- sekä myöhempää ajatellen tavalliset rintaliivit. Oli olevinaan niin edullista, kun sai kaksi alusvaatesettiä yhden hintaan. Kotona tajusin, että nyt minulla on kahdet rintsikat ja kahdet alushousut, jotka ilman tätä tarjousta olisivat maksaneet hieman vajaat 200 e. (näettekö mun hikikarpalot?)

Phil & Tedseistä vielä tähän loppuun, uskon että miehen lämmittely tähän aiheeseen on alkanut tuottaa tulosta. Kiikarintähtäisemmä on nyt yhdet, joiden sijainti on Englanti. Nämä ovat siis käytetyt, mutta kunnoltansa ihan kelvot. Ja nämä siis ovat kaverin kaverin kärryt, ettei ihan sitten tule sikaa säkissä ostettua. Ja huomiodaan vielä se, että kun Suomesta käytetyt Philssit haluaisi ostaa, halvemmat ovat siinä 300 e paikkeilla ja nämä Englannissa olevat olisivat puolet tästä 300 e. Eli nehän on vähän niin kuin pakko ostaa.

Kuvamateriaalia ostosreissun saldosta:

 

ps. painoa tippunut seitsemän kiloa

Hello George!!!

(Teksi saattaa sisältää hiukan ällöttäviä termejä)
Kauan pelätty ja kammoksuttu tauti valtasi rinnetalon eilisiltana. Olin jo iltapäivästä tuntenut oloni hiukan epämääräiseksi ja kun isännällekin vatsakramppia valitin, hän totesi sen johtuvan siitä, etten ollut syönyt kunnolla. No ajattelin itsekin sitten hetken, että ehkä ei muutama karjalanpiirakka voi pitää ihmisruumista onnellisena, siispä söin ruisleivän.
Tästä hetki, niin olin jo oksentanut kaiken syömäni. On se vatsapöpö kyllä sellainen kaveri, mitä ei vaan koskaan toivo omalle kohdalle. Kauan sitä onkin tässä jo hämmästelty, ettei meidän perheessä ole yrjöilty ollenkaan, vaikka Alina käy kerhossa ja muutenkin vieraillaan lapsiperheissä paljon.

Muutaman mukavan vessanpönttöhalaus-session jälkeen olo oli jotenkin siedettävä, mutta sitten iski aivan kaamea kylmyys, tutisin ja vapisin niin, että koko sänky heilui.
Pahinta tässä koko asiassa oli se, että tunsin kamalan huonoa omaatuntoa siitä, etten pystynyt huolehtimaan lapsista, varsinkaan Ellistä. Ellikin tuntui olevan jotenkin erityisen kiukkuinen, eikä nukkunut eilen juuri lainkaan.
Elli onneksi nukahti itsekseen omaan sänkyynsä illalla, mikä helpotti oloa suuresti, sain itsenikin vaivutettua uneen, vaikka edelleen palelin, niin, että koko rintakin oli ihan näpyillä. Pikku-Alina sai luvan tulla äidin kainaloon nukkumaan ja jostain kumman syystä hänkin nukahti nopeasti.

Yö olikin sitten omaa laatuaan. Toivoin koko ajan ettei tarvitsisi yöllä herättää koko taloa omilla yrjökarjumisillaan, eikä kyllä tarvinnutkaan. Alina nukkui meidän välissä ja aina silloin tällöin, juuri kun oli siinä syvimmässä ja parhaimmassa unenvaiheessa, sain mojovan potkun kankkuun tai kylkeen. "Kaveri tuli ihan suoraan lapaan". Alinalla on myös öisin sellainen tapa, että hän höpöttelee unissaan, viime yönä hän oli kovasti menossa jonnekin ja samalla kun tämä selostus on käynnissä, taukopaikoilla voi narskuttaa hampaitaan. Onko mitään hirveämpää kuin unissaanpuhuva ja hampaitaan samalla narskuttava lapsi? Ja tähän lisätään vielä se, että itse miettii koko ajan joutuuko lähtemään pöntön kanssa treffeille tai osuuko pönttöön. (Toinen oksennus illalla ei sattunut mennä ihan niin järin siististi.)

Aamun valjetessa makoiltiin tyttöjen kanssa sängyssä ja kurkittiin telkkarista Muumeja. Muumit on kyllä ihan parasta ja tuntuu siltä, että Alinakin alkaa pikkuhiljaa niistä pitämään.
Ilman ihania ihmisiä, olisi kyllä kurjaa; minä nimittäin sain hiukan apua ystävältä, joka toi minulle kaupasta Jaffaa ja vessapaperia. Hassua, että juuri kun ihmisen sisältä tulisi juuri joka kolosta jotain, niin ei sitten ole vessapaperia, onneksi sentään talouspaperia oli eilen illalla.
Tänään on pysynyt kaikki sisällä, toki välillä pitää miettiä uskaltaako aivastaa tai syödä. Aamupalaksi meni mandariini ja jogurtti. Lounaaksi söin salaatin ja äsken nappasin välipalaksi pari ruispalaa.

Nyt jännitetäänkin sitten sitä, tuleeko tämä sama kammotus lapsille. Elli on jo pidemmän aikaan ainakin tuottanut jätettä vähän liikaakin, joten hänen osaltaan todella toivon tämän olevan ohi. Isäntä sairasteli tautia jo alkuvuodesta.
Pääasia on se, että saa itse kerättyä itsensä taas ihmiseksi ja valkoinen väri naamalta vaihtuu vähän inhimillisemmäksi. Jos ja kun Alina saa vatsataudin, niin jaksaapa sitten itse hoivata ja tarjoilla jaffaa.

Ideoita?

Rakkaat lukijat, toivoisin teiltä pientä osallistumista blogiini. Jos mielisitte kuulla jostain tietystä aiheesta tai muusta sellaisesta, niin kirjoittakaatte kommenttikenttään toiveenne.

Kiitos!

Mielipidekirjoitus

Perkele, että olen nyt aloittanut tämän kirjoittamisen jo sataan kertaan ja aina pyyhkinyt kaiken pois. Mieli tekisi avautua ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä, siitä että;

• Hyvän äidin-merkki ei ole se, että pakastin ja mummunkin pakastin tursuavat pumpattua tissimaitoa!

•  On ärsyttävää, kun toisten lapsia pitää kehua ja vouhottaa heidän taidoilleen! 

• Luntaa sataa, perkele! 

• Paino ei enää putoa, eikä jaksaisi Jillianin ruoskintaa! 

• Jonkun täytyy aina soittaa silloin, kun lapset itkee nälkää, hikeä ja verta ja kaikkea! 

• Talo näyttää sisältä päin räjähtäneeltä!

• Haluan Phil & Teds-rattaat, eikä kukaan osta niitä mulle! 

• Lapselle jos antaa jo valmiiksi sokerihuurrettuja muroja, niihin EI kuulu laittaa lisää sokeria kulhosta!!!

• Kaupassa oli tyttö, jonka nimi oli Rihanna! (Miksi oi miksi?) 

• Miksi aina on niin vaikeaa olla ostamatta mitään, jos ei ole varaa siihen? 

Tällaisia liikkuu mielessä ja räjähdyspiste on jo lähes saavutettu. Onneksi kohta on neuvola, jossa pääsee purkamaan edes osan asioista. Tuosta Rihannasta en kyllä uskalla mennä sanomaan, koskaan ei voi tietää mitä sukua sekin tyttö voi olla neuvolantädille.

 <3

Kevät-intonen

Kevät tuo aina tullessaan sellaisen superhimosiivousinnon, siis ainakin minulle, ihmiselle, joka on jo valmiiksi vähän ehkä liiankin tarkka kotinsa siisteydestä.
Tällä hetkellä keittiössä kylläkin haisee roskapussi, kainaloissa hiki ja olohuoneen lattiaan joku ihana esikoistyttö on liimannut pääsiäisaiheisia tarroja. Uh, iihanaa!

Ystäväni myi minulle tai meille, meidän kotiin, leikkihuoneeseen tytöille hyllyt ja nyt on aivan ihana kerätä leluja, kun kaikki saa kivasti samaan hyllykköön, eikä laatikoita tarvitse pinota joka nurkkaan.

Viime viikonloppuna sain isännältä käskyn ottaa viimeisimmätkin jouluvalot pois. No eihän niitä kukaan edes nähnyt, paitsi yläkerran makuuhuoneen valot, jotka roikkuivat ikkunassa.

Keväästä iloiten olen myös siivoillut tytteleiden vaatekaappeja ja voi ihme, miten paljon esikoisella onkaan vaatteita. Ellin vaatekaappi on himpun verran tyhjempi ja sieltä saa koko ajan laittaa pieniä pois. Ja näyttää uhkaavasti siltä, että oma varastotilat alkaa kyllä täyttyä vähän liiankin nopeaan. Eli jossain vaiheessa taas tulee aika kun pitää viedä vaatteita kirpputorille.

Turkoosi väri on alkanut miellyttää omaa silmää, mutta isännän lämmitys kyseiseen väriin on vielä käynnissä. Olen vaivihkaa ostellut turkooseja kynttiläkuppeja olohuoneeseen ja suunnitelmissa olisi myös turkoosi, ihanan raikas verhokappa. Ja hei, eihän nuo miehet mitään koskaan huomaa, jos verhot on vaihdettu, mutta heti jos menet sanomaan, että "huomasitko nuo kivat verhot jotka ompelin", niin kyllähän sitten puututaan siihen, että verhon toinen pää on vähän vinoon ommeltu. Olohuoneessa on edelleen joulunpunaiset tyynynpäälliset koristetyynyissä, en ole viitsinyt vaihtaa, kun ei ole tilalle mitään mitä laittaa, valkoiset olisivat ihanat.

Vanha kuva olohuoneesta.

Ja nyt se taas iski. Tänään on pakko tehdä yhdistyksen hommia, mutta ooh, kun tulee viikonloppu kaivan itseni jälleen vintille ja siivoan sen!

Ruokaremontti

Hei kaikki ja pahoittelut ihan liian pitkästä kirjoitustauosta. Olen kai etsinyt inpiraatiota?

Me täällä voimme hyvin ja ainakin tähän mennessä olemme välttyneet vatsataudilta ja muilta pöpöiltä. (Tämän sanottuani, saan aivan varmasti tuta!)

Alkuvuodesta saatoin mainita, että yritän aloittaa kamppailun vatsamakkaroitani vastaan ja näin on nyt käynyt. -6 kiloa kevyempänä, täytyy todeta, että olo on ihana!
Myös isäntä on karistellut kilojansa jo peräti kymmenen, joten taputukset myös hänelle.

Lähdimme isännän kanssa ihan siitä liikkeelle, että herkut on jätettävä vähemmälle ja nyt oikeastaan vain lauantai on päivä, jolloin voi maistella makeaakin. Hassua on se, että kun käydään kaupassa, niin kärryt ovat täynnä banaaneista ja omenoista, ananaksesta ja salaatista, eikä karkeista, limuista ja sipseistä.
Leivät ovat jääneet joko kokonaan pois, tai ainakin vaihtuneet täysjyväleipiin, samoin on käynyt makaroneille, jos niitä syö, niiden pitää olla täysjyvää. Perunaa ei ollakaan aikoihin syöty.

Myös ateriarytmi on säännöllistynyt, enää ei tule siis ahmittua rasvaisia iltapaloja kymppi-uutisten jälkeen.

 Isännän salaatti, retiisiä, ohrasuurimoita, punasipulia, jääsalaattia, rucolaa, tomaattia, kurkkua ja sokeriherneitä.

Myös Alinan ruokalautanen on hiukan rehevämpi. 

 Tässä oli minun viime maanantain lounas; nugetteja, tomaattia, täysjyväpastaa ja vihanneksia. 

 

Tällainen pieni jälkiruokakipollinen meillä oli karkkia viime viikonloppuna, eikä taidettu edes syödä kaikkia. Lauantaina ostettu sininen suklaalevykin on vielä avaamattomana pöydällä. 

Ja nyt, joku miettinee mielessään, teenkö mitään lihakuntoilua tämän lisäksi, niin en tee. Ja mielessäni jo näen sen löysän nahkapussin, joka polvissa asti keikkuu, tarkoitan siis mahaani. Kunhan tulee kevät, niin sitten alkaa kuntosalilla ravaaminen. 

Tästä on nyt hyvä jatkaa.