Tuulien teitä.

Sain viikonloppuna kuulla jotain sellaista, joka pysäytti taas miettimään. En aio avata asiaa lukijoille enempää, sillä kunnioitan ystävääni ja hänen perhettään. Sydämessä tuntui siltä, että jotain oli tehtävä ja tämän laulun laulaminen oli se minun pieni asiani, jonka halusin tehdä.

Laulu on täällä.

Pikana terveiset!

Tähän lumiseen sunnuntaihin herättyäni, tajusin taas, että on ollut taas menoa ja touhua joka suunnassa, että blogihan on ihan unohduksissa.

Elämä pyörii ihan samalla tavalla kuin ennenkin, mitä nyt esikoinen on päättänyt herätä joka aamu ennen seitsämää ja itse puolille öin valvoneena, saatan olla päivisin aivan sekaisin ja unohdella asioita.
Lupailin yhdelle kaverille kylään menoa ja samalla toisen kanssa piti niin tehdä myös jotain kivaa. Tuplabuukkausta ja armotonta nolostumista siitä.

Seurakunnankerhon ohjaaja kyseli, josko veisin tuon isomman tytön maanantaisin kerhoilemaan pariksi tunniksi. Jotenkin se tuntuu vähän liialta. Alina viettää viikossa jo kaksi kolmen tunnin pätkää päiväkodin leikkikerhossa ja yleensä käydään sitten yhdessä seurakunnan järjestämässä perhekerhossakin. Viikolla pyritään myös järjestämään yhdet treffit jonkun kaverin kanssa, joten lapsen vieminen vielä yhtenä päivänä kerhoon, saattaisi olla liikaa niin äidille kuin lapsellekin.

Pakko nyt myös ehkä hehkuttaa vähän tällastakin asiaa, jota oikeasti vihaan, kun ihmiset sosiaalisessa mediassa kertoilevat lastensa vessakäyttäytymisestä, mutta on kerrassan ihanaa, kun pienempi neito, 1 vuotta ja viisi kuukautta päälle, käy potalla. Vaippa on toki käytössä vielä, hädän tulee kertomaan, niin että sanoo "kakka" ja taputtaa pyllyään ja juoksee vessan ovelle. Ihana, kerrassaan mainio!

Täällä Hämeen alanurkilla oli ihan jo kevätkin, niinkun vissiin muuallakin maassa, mutta sitten eilen herätyksen jälkeinen kauhistus oli aikamoinen. Maa on valkoinen ja vaikka kuinka toivoin, että lumi ei jäisi maahan, niin se edelleen on maassa. Piru vie!
Alina herätti aamulla meidän ennen seitsemää ja ehdittiin käymään jo pihallakin ennen aamu yhdeksää.
On mahtavaa, kun herää ajoissa, niin ehtii jo ennen pienemmän päiväunia tehdä vaikka mitä, siivoilla ja pyykätä, leikkia lasten kanssa ja ehkä vähän huilatakin. Toisaalta välillä sitä on ihan pulassa, kun ei enää keksi tekemistä ja kellokin on vasta kymmenen.

Tulevaisuuden suunnitelmat alkavat olla jo hyvällä mallilla ja oma innokkuus on sata! Olen jo tehnyt listaa hankinnoista ja en malttaisi millään odottaa, että pääsen ostamaan kaikkia ihania juttuja.
Opiskelu-juttukin on pyörinyt mielessä ja olen ajatellut, että jos sitä kuitenkin ottaisi hiukan isomman palan pureskeltavaksi ja menisi vain koulunpenkille, tuskin siinä mitään menetettävääkään on. Hiukan vain haastetta näiden lasten ja yhdistystoiminnan ja yrittäjämiehen avovaimon elämään.

Onko lukijoissa töitä ja opiskelua tekeviä supermammoja?

Hiusongelma

Ollessani viime viikolla sänkypotilaana pari päivää, sain taas kokea sen, mitä aiheutuu siitä, kun ei harjaa hiuksiaan hetkeen.
Minulla on paha tapa jättää harjaamatta hiukseni. Käyn suihkussa, rullaan tukan pyyheturpaanin sisään ja heitän hiukset nutturalle loppuen lopuksi. Sitten kun aamulla herään, avaan nutturan ja pöyhin ja morjen, eikun menoks!

Tästä syntyy sellainen pikkuine kiva jäynä tuonne niskaan, ettei ole mitään järkeä. Armoton harakanpesä rakentuu parissa päivässä ja kyllä, hiukset näyttävät uskomattoman paksulta puskalta, kun niiden alla muhii oikea takkupesä.

Joulupukki toi lahjaksi tangle teezerin ja minun piti jotenkin ryhdistäytyä ja ruveta harjaamaan hiuksiani useammin. Ensimmäiset pari kertaa meni ihan hienosti ja sitten tuo ajatus taas vaan jäi.

Olen pohdiskellut pitäisikö silpoa tukka lyhyeksi? Vai jättäisikö vain pitkäksi ja tekisi kenties jotain muutta lookkia uudistavaa?

Neiti takkutukka, lumpeenkukka, kompuroiva raitasukka?

Liukuvärjäys on aina jotenkin kiehtonut ja kerran sitä kotikonstein yritinkin, mutta eipä noilla omilla käsillä omaan tukkaan mitään koviin huikeeta saanut aikaan. 

Tässä tukassa on nähty montaa väriä; mustaa, violettia, punaista, hyvinkin vaaleaa, oranssia. Nyt kaipaisin kivoja ideoita. Voisihan se lyhytkin tukka olla kiva, mutta tämä on jotenkin minulle niin rakas karvapehko, etten siitä hevillä luovu. 

Kenties jotain tällaista?

Vaippakakku

Eilinen pyhä vietettiin ristiäistunnelmissa. Aiemmin kyselinkin ehdotuksia ristiäislahjaksi ja melkoisen pähkäilyn jälkeen päätin tehdä jotain erilaista, sen sijaan että olisin ostanut koruliikkeestä tinaisen säästöpossun.

Aloitin ompelemalla peiton. Tämän tarkoitus on toimia sellaisena köllöttelyalustana. Toisella puolella on ihan vauvan peittoa, jonka sitten ompelukoneella kiinnitin tuohon ihanaan eläinkuvioiseen kankaaseen.

Rullasin peiton piukaksi pötköksi ja laitoin ympärille kumilenkin. Käytin alustana pyöreäksi leikattua vahvaa kartonkia.

Rullasin vaippoja ja laitoin ympärille kumilenkin. Alimassa kerroksessa on kaksi riviä vaippoja. Käytin apuna hiukan valkoista ompelulankaa, jotta saan vaipat pysymään paikoillaan. Lopuksi kiinnitin ruskean satiininauhan. (Keskellä vaippoja on siis tuo rullaamani peitto)

Kokosin seuraavat kerrokset samoin kuin alimman. Ja jälleen apuna oli ompelulanka. Keskimmäisen kerroksen ympärille laitoin vaaleanpunaista lahjanarua tuplasti.

Kakun päälle näkyviin jääneen peiton "päällystin" valkoisella bodylla. 

Kakunkoristeena toimi tällä kertaa ihana pinkki säästölipas! 

Tässä vielä kakku sellofaanissa!

Ristiäiskortin väsäsin ja piirrustelin myös itse; 

Ps. Pari tyylilyyliä