Nimpparisankareita ja puolivuotisjuhlaa!

Sunnuntaina juhlimme Alinan nimppareita ja Ellin elämän puolivuotista taivalta. Olimme kutsuneet kylään kummit ja isovanhemmat, harmiksi kävikin vain niin, ettei kaikki päässeet, mutta onneksi saimme silti ihan kivat kekkerit aikaan. Aurinkoinen sää suosi ja lapset pääsivät pihalle leikkimään, kun aikuiset kahvittelivat.

Omin pikkukätösin tuli taas väkerrettyä pipareita ja kääretortusta taioin täytekakun. Koristeet kakussa on sokerimassaa ja kick-patukkaakin käytin. Kääretortun täytteenä oli Valion Viola Appelsiinituorejuustoa, kermaa ja banaania.

Kevät on tullut jo tännekin!

Jos terassilla oleva lämpömittari näyttää varjossa yli kymmenen lämpöastetta, niin voiko sitten jo sanoa kevään tulleen?

Aivan varmasti voi. Ihmisen sisällä pyörii ajatukset yrtti-istutuksista, orvokeista ja lasten leikkimökin sisustuksesta.
Muutaman päivän vesisade hävitti pihalta melkoisen määrän sitä valkoista tavaraa, mistä nyt en enää viitsi edes puhua, ettei vain käy vanhanaikasesti ja takatalvi yllätä.

Meidän perheen esikoinen on oikein varsinainen neiti Hiekkalaatikko. Heti aamulla tuo toteaa "mää hiekkaan menen". Ja näin ollen me vietetäänkin nykyisin lähes kaikki hereilläoloajat ulkona, jos sää vain sallii.
Vuosi sitten tuli istuttua naama väärinpäin hiekkalaatikon reunalla, kun Alina ei millään malttanut keskittyä yhteen asiaan kahta minuuttia kauempaa. Minä en mahani kanssa jaksanut juosta tuon virkeän pikkuisen perässä, joten tuntui siltä, että sisällä oleilu oli paljon helpompaa.
Myös tämä edesmennyt (?) talvi oli minun mielestäni paljon helpompaa viettää sisätiloissa. Alina ei oikein pystynyt kunnolla liikkumaan paksussa haalarissaan. Omalla pihalla oli niin paljon lunta, että kulku oli jo pelkästään aikuisellekin hankalaa.

Mutta nyt kun tämä kevät on tullut, kaikki on niin paljon iisimpää. Itse voi ottaa kupposen kuumaa, samalla kun taputtaa lapiolla "älä tule paha kakku" hiekkalaatikolla. Elli nauttii pitkistä päiväunista terassilla. Lapset voi pukea kevyemmin. Ja parasta on se, että Alina viihtyy itsekseen hiekkakakkujen parissa pitkiäkin aikoja, ettei koko ajan tarvitse vahtia, vaan voi välillä käydä sisällä katsomassa ettei perunoista lopu keitinvesi.

Uutena juttuna Alinan elämään on tulossa polkupyöräily. Alinan kaveri Niilo tartutti taannoin pienen innostuksen tytölle, jonka jälkeen tämä alkoi hokea "mun punanen pyörä". Polkupyörä on ollut varastossa jo vuoden päivät ja sitä on nyt muutaman kerran kokeiltu. Vielä ei ihan ole selvillä se, miten jalat menee kun poljetaan, mutta kovasti Alina ainakin hokee "polkee polkee", vaikka samalla kuitenkin on tiukasti polkimet jarruttamassa.

Kevät on kyllä ehdottomasti paras vuodenaika, heti tietysti kesän jälkeen. 

(Kuvia eiliseltä)

 

Sössöä!

Viimeksi neuvolassa sanottiin, että olisi aika aloitella kiinteitä, niimpä heti kun saimme tuon järkyttävän kuolaihottuman Ellin kaulasta pois hydrokortisonilla, niin aloin syöttää neidolle sössöä.

Kiinteitä on nyt syöty reilut pari viikkoa ja tyttö on aivan mahtava syömäri. Suu aukeaa jo pelkästään kun näkee, että ruokaa on tulossa. Ja vatsakin on pelannut tosi mainiosti. Edelleen sontaa tulee kerran päivässä yhden lahkeellisen verran.

Aamulla syödään pieni kulhollinen riisipuuroa, sitä ehtaa kaupan jauhetta, johon lisään keitetynveden. Lounasaikaan on tarjolla bataatti-porkkanasössöä, joka on ihan parasta. Tätä sössöä menee myös iltapäivällä päivällisaikaan. Iltapalana on kaupan kaurapuurojauhe+keitettyvesi.

Eilen tein uuden kokeilun, perunaa ja kesäkurpitsaa, mutta taisi olla hiukan liian karvasmaku, kun naama oli Ellillä niin vinossa ja ruoka tuli enemmänkin ulos suusta kuin meni sinne. Olisikohan pitänyt pistää porkkanaa vähän makeuttamaan?

Haluaisin lisävinkkejä noihin ruokakokeiluihin, kiitos. Joten laittakaapa tuo vastauslaatikko laulamaan.

 

Kuvasarja on ensimmäisestä maistelukerrasta. Huomatkaa, että lusikka on myös omassa kädessä.

Pääsiäisloma!

Rentoutunut (vaikkakin jo kuluneesta viikosta uuvahtanut) äiti täällä moi! Hieman on venähtänyt tämän pääsiäisloma-postauksen teko, mutta jospa nyt sitten. Alina on päiväkerhossaan ja Elli ainakin toistaiseksi vielä unessa.

Isäntä siis tosiaan tuossa taannoin kyseli, että millonkas ne pääsiäisen pyhäpäivät on, jotta jos lähdettäisiin jonnekin hotelliin yöksi koko pesue. Sehän sai tämän mamman sukat pyörimään ja hotelli olikin varattu jo seuraavana päivänä.
Perjantaina matkattiin siis Turun nurkkiin, Lietoon, isoveljeni luokse. Tiedossa oli hyvää ruokaa. Veljelläni on joku erikoinen savustin, missä oli sitten ollut sianniskapala muhimassa puolipäivää. Vatsakuvut tuli täytettyä aivan taivaallisella ruoalla (miksen ottanut ruoasta kuvaa?) ja syötyämme ajeltiin Turun keskustaan Marina Palace-hotelliin.
Olin varannut meille Superior-huoneen, mikä on hieman normaalia huonetta parempi. Heti jo ala-aulassa kirjatessamme itseämme sisään, saimme ihan tosi hyvää palvelua. Alina sai valita isosta aarrearkusta yhden lelun. Tyttö nappasi reippaasti itselleen pienen siivoussetin, missä oli rikkalapio, harja, pesusieni, roskapönttö ja pesuainepullo. Lisäksi Alina sai vastaanotontytöltä värityskirjan ja puuvärit.

Huone oli ylimmässä kerroksessa, tai ei ihan, sillä yläpuolella on vielä yksi kerros, jossa majailee muuan hamppari-keisari. Näköala oli suoraan Aurajoelle ja oi voi jos vain olisi ollut kesä. Toisaalta nämä ihanat keväisetkin maisemat olivat tosi ihanat. Ja varsinkin tällaselle entiselle turkulaiselle tosi rakkaat.

Alinalle lupasimme, että hän pääsee kylpyyn sitten illalla. Ja tämähän sitten seisoi passissa koko ajan siellä vessassa hokien "pylkyyn". Päätin sitten itsekin käydä kylvyssä ja olihan se hauskaa. Roiskittiin Alinan kanssa kaksin vettä niin, ettei pieni pyyhe enää riittänyt kylvyn jälkeen lattian kuivaamiseen. Ja sitä naurun määrää!

Perjantai-ilta sujuikin ihan vain ihanassa kingsize-sängyssä köllien ja telkkaria tuijotellen. Oltiin ostettu kaupasta hiukan herkkuja, ettei tarvitse minibaariin tuhlata.
Huoneeseen oli tuotu Ellille pinnasänky ja Alinaa varten oli sijattu vuode vuodesohvaan. Siirrettiin sohva kiinni meidän sänkyymme. Kuitenkin illalla lasten mennessä nukkumaan järjestelyt hiukan muuttuivat, sillä Alina nukahti meidän väliin ja Elli nukahti sitten sinne vuodesohvalle. Ja mikä parasta, Elli nukkui elämänsä ensimmäisen yön putkeen, ilman syöttöjä. Illalla pikkuinen vetäisi ensimmäiset kaurapuuronsa, joten jos sillä ja hotellihuoneen ilmastoinnin hurinalla oli joku vaikutus neidin superpitkään unipätkään kello puoli kymmenestä aamu kuuteen.
Ja niin, äitihän ei sitten nukkunut tietenkään hyvin. Minä hikoilin, hain välillä särkylääkettä (järjevä ihminen kävi torstaina poistattamassa viisurin) ja katselin ikkunasta kun ambulanssit huusi kilpaa aurajoenvarressa. (juu kyllähän meilläkin ambulanssseja on, mutta harvemmin niitä näkee. ja kyllä, olen pian 24 v.)

Aamulla suunnattiin sitten ihanalle aamupalalle hotellin alakertaan. Alinakin söi reippaasti nakkinsa ja "mukamakansa" (kananmunansa). Syömisen jälkeen huilattiin hetki ja minä pakkasin omaisuudet kasseihin ja sitten lähdettiinkin metsästämään parkkipaikkaa Turun keskustasta ja kyllähän sieltä Kauppahallin takaa sellainen löytyikin.
Muutamat putiikit siinä kierreltiin, hämmästykseksenne en ostanut kuin itselleni villapaidan ja Alinalle hiuspantoja ja myös isäni liittyi sitten seuraamme.
Kun kesä koittaa, aion kyllä tulla Turkuun ja kierrellä kauppoja ihan rauhassa keskustassa. Jotenkin tunsin itseni siellä kyllä niin lande-spedeksi. Ihmisiä ahdistavan paljon ja kaikki kaupat muuttaneet uusiin tiloihin tai häipyneet kokonaan keskustasta.

Olin jo ennen reissua suunnitellut, että menen sitten Alinan kanssa kaksin bussilla vanhempieni luokse siihen autuaalliseen kerrostalolähiöön, Runosmäkeen, jossa pienen ikäni olin asunut. Isäni hyppäsi myös bussin kyytiin ja niin sitä mentiin. Mielessäni pohdin, että ei minusta kyllä enää olisi tollaseen bussirumbaan. Ihan järkyttävän kuuma, liikaa ihmisiä, kaikki haisee, kiljuvia lapsia (omani ovat niin hiljaisia), HYI!

Maalla onkin siis ihan mukavaa!

Äitini luona tarjolla olikin sitten pääsiäislounas, mmm kaljalihaa. Veljeni vaimokkeineen ja koirineen tulivat myös syömään ja kyllä sitä menoa siinä sitten riitti.
Kotimatka olikin sitten melko väsynyt. Alina nukahti lähes välittömästä autoon päästyään, samoin minä ja Elli taisi nukahtaa jo heti kun oli kaukalonvyöt kiinni.

Kerrassaan mainio matka ja tuli niin hyvään rakoon. Ja ihan heti voisin lähteä uudestaan. Yrittäjämiehen avovaimona ja kahden lapsen äitinä tuollaisia hermolomia pitäisi olla useammin.