keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Arkihaasteita, prkl!

Kaikkien hehkuttaman pitkän viikonlopun jälkeen on taas alkanut ihan normi arki. Tänään käytiin kerhossa tyttöjen kanssa. Isompi sisaruksista on oppinut pyöräilemään, joten kokeiltiin, miten matka taittuu pyörän ja vaunujen kera. Ja hyvinhän se onnistui! Välillä tuntui toki siltä, että käsieni välissä oleva mitta ei ihan riitä, kun toinen kaartaa vasemmalle ja toinen oikealle. Siinä on sitä olympialaisten tuntua!

Keräilin hieman pääsiäistä pois, vaikkei täällä nyt ollutkaan kuin yksi rairuoho-purkki ja muutama tipukoriste. Maljakosta vaihdoin pajunoksat koivunoksiin ja nyt odotellaan, että niihin tulisi lehtisilmut.

Musta tuntuu aina siltä, että kun kirjoitan, niin on alkanut arki. Arki, arki, arki. Aina on jotenkin niin hemmetin arkista. Täytyisi varmaan ostaa pullo juhlajuomaa ja pistää korkkarit jalkaan ja olla vähän "arkimattomampi".

Facebook on täynnä "arkihaasteita", jotka on toisaalta ihan mielenkiintoisia, sillä niiden kautta pääsee kurkkaamaan toisten ihmisten, ehkä niiden, joita ei niin tunnekaan, elämään. Itse en ole haastetta saanut, mutta ans olla kun tämän nyt ääneen sanoin, niin kyllähän mut joku ehtii haastamaan.










Meidän arki on tämän näköistä. Pyykkiä pestään, pianoa soitetaan, tehdään ruokaa ja ainakin yritetään laittaa astiat tiskikoneeseen. Ensimmäinen kuva on utopistinen, mutta ehkä joskus mäkin osaan ottaa sen aikani ja maata sohvalla villasukat jalassa ja katsoa jotain lemppariohjelmaani.

Ettäs tiädätte!



maanantai 7. huhtikuuta 2014

Ensimmäinen viikko takana!


En muista lupailinko näitä kuvia tästä uudesta ruokavaliosta ja muusta, mutta täältä pesee!


Ensimmäinen viikko takana. Olen siis noudattanut saamaani ateriarytmiä ja lähes tarkasti myös liikuntaohjeita. Hyötyliikuntaa olen yrittänyt lisätä, kerhoon viemiset ja hakemiset olen pyrkinyt tehdä auton sijasta kävellen. Samoin kauppareissuja on tullut tehtyä vaunuilla.
Omia pieniä jumppatuokioita on ollut, ne vain aina tuppaavat keskeytymään kun Alina haluaa osallistua myös. Eräänä päivänä nosteltiin käsipainoja, Alinalla oli painoina Muumimamman marakassit! Äitillä 2 kg:n painot.

Olo on parempi. Mieli on virkeämpi, kun ei ole koko aikaa sellaisessa sokeripöhnässä. Ensimmäinen viikko palkitsi minut -1 kg:lla. Olen tyytyväinen, enkä missään nimessä voisi enempää toimia, olenhan myös repsahtanut. Pääasia on tässä se, ettei luovuta, vaan repsahdustenkin jälkeen alkaa taas uusi nousu. Eilen napsin vielä pari perunalastua, vaikka lauantaina on ainoastaan herkkupäivä. Mutta en voinut jättää sipsejä kaappiin, sillä tiedän että se on liian suuri houkutus viikolla. Tänään käymme naapurissa 1-vuotissynttäreillä, jossa varmasti on myös jotain kahviin kastettavaa, mutta tämä tietää sitten vaan armottomampaa liikkumista tälle viikolle.


 Ylhäällä kuvassa päivällinen, perunamuusia ja kalapuikkoja, runsaasti salaattia, raejuustoa ja yksi keitetty kanamuna. Mmm..


Facebookissa monet ovat postanneet, miten proteiinit ovat niin ihania! Toiset taas sanovat niitä kamalaksi paskaksi. Päätin tehdä testin. Ja tulos on se, että kyllä ne nieltyä sai, kun päällä oli mustikoita ja himppusen hunajaa, mutta ei nämä nyt ihan mitään minun halutuimpia herkkujani ole.


Ylempänä lounas-ateria. Lounaaksi olen pyrkinyt laittamaan aina salaatin, ehkä jotain munakasta silloin tällöin. Tässä munakas, salaatti ja raejuusto.

Vedenjuonti on minulle edelleen hankalaa. Koitan muistaa aamuisin herättyäni juoda vettä, samoin ruan kanssa minulla on vesilasi, jota harvoin muistan edes juoda. En ole ennenkään juonut ruokani kanssa mitään. Vaatii pientä treeniä yrittää lipittää kaksi litraa vettä päivässä. Ostin pussillisen sitruunaa, jotta voin puristella pisaroita veteni sekaan, saaden sen maistumaan paremmalta.

Tutkailin myös erilaisia liikunta-haasteita ja olen nyt pyrkinyt noudattamaan tuota "lankku-haastetta". Sovellan sitä vähän oman makuni mukaan. Ensimmäiset kolme päivää meni hyvin, ja neljäskin sujui. Lepopäivän jälkeen oli taas hankala pysyä asennossa, muka 40 sekuntia!! (WHAT!)

Näillä mennään ja näillä jatketaan!

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Täältä tullaan elämä!

Projekti Fatmama to flatmama- on alkanut. Ja kyllä, taas, noin neljännensadannen kerran. Mulla ei vaan taida olla sitä selkärankaa. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että nyt mussa on jotain ylimääräistä tarmoa, ainakin nämä pari ensimmäistä päivää (huutonaurua!!!1) ovat menneet hyvin. Paremmin siis kuin odotin.

Ruokavalio on laitettu uusiksi, kiitos siitä kuuluu ihanalle ja tärkeälle ystävälleni, jolla on omakohtaista kokemusta suurten kilomäärien pudottamisesta. Itselleni riittäisi se kymmenenkin kiloa, viisitoista taitaisi olla ihanteellista.
Samoin myö liikuntaa olen pyrkinyt lisäämään, pien kynnys on edelleen lähteä mihinkään ryhmäliikuntatunneille kaikkien kireiden kisakissojen kanssa. Ja eihän mulla ole mitään vaatteitakaan! (lisää naurua)

Hienolta on tuntunut, kun on ihan oikeasti jokin ateriarytmi, entisen "syön silloin kun huomaan, etten ole syönyt koko päivänä, muuta kuin karkkia tietysti" rytmin sijaan.
Aamupalaksi kauraleseistä hedelmäsmoothieta, lounaaksi salaattia, välipalaksi täysjyväleipää ja päivälliseksi 1/4 lautasellista lämmintä ruokaa ja loput sitten salaattia.

Vettäkin olen koittanut lipittää ja sen kyllä huomaa, sillä on ihan mahdotonta, kun käy tunnin  sisällä vessassa noin kymmenen kertaa. Teenkö edes muuta kuin käyn pissalla?

Iltapalaksi kokeilen eilen proteiinilettuja ja kaikkien ennakkoluulojeni sijaan, pidin niistä. Eivät ne todellakaan mitään ihania herkkuja ollut, vaan sellasta ihan peruskamaa. Lisukkeena oli hiukan mustikoita ja hunajaa.

Odotettavissa siis päivityksiä pyrkimyksestä terveellisempään elämään ja kaikesta siihen liittyvästä. Kamera on täynnä ateriakuvia, joita latailen sitten kun on enemmän aikaa.