Suklaanaamarin paksuus-ongelma

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin monet naiset kärsivät sellaisesta kroonisesta vaatekriisistä. Minulla on tämä ollut kai ihan koko elämäni, sillä jo pikkutyttönä olen vaihtanut vaatteita noin sata kertaa päivässä ja tämä jatkuu edelleen.

Kerran tai ehkä kaksikin kertaa vuodessa manailen omaa rumaa ja paksua ruumiillistumaani, niin että tekee mieli alkaa itkeä. Tämä päättyy usein siihen, että sitten löydän itseni molemmat kourat sipsipussiin upotettuna sohvan pohjalta ja olen jo aikaa sitten unohtanut, että vyötäröllä tosiaan lepää ne pari ylimääräistä vatsamakkaraa.

Nyt on taas se hetki. (Tämä tarkoittaa siis sitä, että kun elämme vuoden 2012 viimeistä päivää, niin saan ensi vuonna taas pari kertaa murehtia ja märmättää omista liikakiloistani.)

Meidän perhe on kutsuttu helmikuussa isännän ystävän häihin. Ja ah ja voi. Synnytyksen jälkeinen löllö-maha hyllyy mukavasti kun nauraa, maha jää roikkumaan jokaisten farkkujen vyötärön yli kerrassaan nätisti, ellei housut ole sitten sellaista oikein kunnon korkeaa mallia, joka yltää kainaloihin asti.
Laitappa tässä nyt sitten päällesi jotain hehkeää ja koita näyttää tosi ihanalta fiiniltä kotimammalta.

Miksei häihin voi pukeutua yli-isoon flanellipyjamaan tai miksei aina voi olla raskaana? Raskaana ollessaan, ei kukaan tule vastaan tirskuen vatsamakkaraasi, koska sitä ei silloin ole. Olet vain yksi kiinteä kumpu. Kaikki muukin on raskaana ollessa kunnossa, tukka kiiltää ja niin sanotusti äiti hehkuu onnesta.

Täytyy sanoa, että nyt juuri ei näin ole. Naama kukkii siitä viiden kilon suklaakasasta, jotka ahmittiin jouluna, hiukset on kuivat ja näyttää siltä kuin koko ajan sataisi lunta, sillä päänahka on "kuivahko" ja silmänaluset ovat jokseenkin väsähtäneen väriset (lue edellinen postaus).

En vain taida päästä yli enkä ympäri siitä, että juuri nyt tällä hetkellä tämä ylimääräinen ihra minussa ärsyttää suuresti. Ja tiedän, ettei paljoa ole tehtävissä siihen mennessä kun ne häät ovat ovella.

Kaupasta olisi nyt löydyttävä itselle joku makkarankuori, jolla voin sitten mennä masentumaan sinne häihin, muiden 50 kiloa painavien viiden lapsen äitien seuraan.

Täten julistan herkuttoman kauden alkaneeksi heti huomisesta (tai ylihuomisesta, jos tältä päivältä jää kilo nakkeja syömättä, täytynee ne mässätä antaumuksella ja rakkaudella napaansa ja aloittaa vasta sitten terveellisempi kausi!).
Saatte siis seurata seuraavissa päivityksissä myös sitä, kun tämä paksumamma koittaa karistaa makkarat lanteiltaan ja pitää silmät kiinni kun kävelee herkkuhyllyjen ohi.

Tämä kuva on otettu ennen kuin aloin odottaa Elliä.