Kuinka äiti jaksaa?

Se on hassua, miten ikinä kukaan ei kysy kuinka äiti jaksaa tai voi.

Neuvola on sellainen paikka, jossa moni odottaa, että tätä kysytään. Täytyy myöntää, että kun lapsi on pieni, tällainen rääpäle kuin meilläkin nyt tämä toinen on, niin silloin kyllä kysytään kuinka jaksetaan. Heti kun lapsi on isompi, esimerkiksi samassa iässä kuin tuo meidän esikoinen, ei enää välitetä miten vanhemmat voivat.

Maailmassa taitaa olla paljon sellaisia ihmisiä, äitejä, joiden luonteeseen ei vain sovi se, että myöntää olevansa väsynyt. Taidan itse kuulua niihin. Tähänkään en suoraan kirjoita sitä, että välillä voisin vain painua maanrakoon ja olla ihan hiljaa, ettei tuo uhmaikäinen esikoistyttö löytäisi ja tarttuisi minua lahkeesta.

Äiti on usein se ihminen, joka viettää lasten kanssa suurimman osan päivästä, varsinkin silloin jos tämä sattuu olemaan hoitovapaalla tai äitiyslomalla, eli kotona lasten kanssa, tekemättä töitä. Ja tähän taas mainittakoon se, että lasten hoitaminen kotona, on työtä, hiukan erilaista vain kuin se työ mitä monet tekevät kello 8-16 välillä. Äidit tekevät työtä vuorokauden ympäri. Jossakin vaiheessa monilla äideillä on tapana saada parit auttavat lisäkädet, ehkä juuri siinä kello 16 maissa.
Mutta onhan niitäkin, joille ei koko vuorokauden aikana niitä auttavia lisäkäsiä tule ollenkaan, miten ne äidit voivat?

Kun kotona on yksi taapero ja pikkuvauva, saattaa äidin hermot kiristyä, varsinkin silloin kun taapero päättää levittää vessapaperirullan pitkin vessan lattiaa, tai rasvata kauan odotetun lööppilehden sivut ryppyvoiteella. Välillä kymmeneen laskeminen, eikä rauhassa hengittäminen auta, silloin on karjuttava ja se auttaa huomattavasti vähemmän, kuin se että olisi vain hengitellyt ja poistunut paikanpäältä toiseen huoneeseen. Tähän lisämaustetta voi tuoda se, että vauva on juuri kakkinut vaippansa täyteen sinappimönjää ja itkee siihen liittyvää karmaisevaa itkuaan pää punaisena. Kuinka tästä tosiaan selviää?

Kun ja jos kotiin saapuu ne apukädet, tulisi äidin antaa lisäkäsillä töitä tehneen apuihmisen myös levätä. Usein se on hankalaa ja siitä syntyy kiistaa. Puhuttakoon nyt niistä apukäsistä vielä sen verran, että usein isi-ihmiset ovat niin arkoja hoitamaan vauvoja, ellei kyseessä ole se seitsämäs oma kullannuppu tai muuten vain niin enkelimäisen kiltti vauva, että äidin on kurja antaa lastansa isi-ihmisen hoiviin. Myönnän itse sen, etten viitsi meidän pientä mussukkaa edes tarjota isille, koska en halua, että isi joutuu stressaamaan siitä, miten kirkuvan punaisen vauvan saa hiljaiseksi ja siksi toiseksi se, että meidän kuopus-vauva alkaa välittömästi itkeä kun minä poistun samasta huoneesta, hiukan on herkkä hipiä!

Täällä kodissa äiti jaksaa kohtalaisesti, on hyviä ja huonoja päiviä. Välillä aamulla kun herää, huomaa että pyykit on eiliseltä unohtunut koneeseen ja tiskivuori ylettää jo metrin korkeuteen. Joskus sohvalta voi löytyä vaippa, käytetty sellainen. Nämä asiat ovat kuitenkin hoidettavissa, jos äiti vain jaksaa.

Tarkoitus oli vain selventää miten paljon äidin on tosiaan kestettävä, itkut ja hammastenkiristykset, niistä kaikista on vain selvittävä.