Vesikeli ei meillä menoa haittaa!

Mokomakin vesikeli! Ei niin, että riemuiten mieleni halajaisi pihalle, mutta sade vaan pilaa jotenkin koko ihmisen mielen.

Jotta tähän päivään saatiin taas menoa ja meininkiä, käytiin neitosen kanssa hiukan kyläreissulla. Niitä reissuja onkin mahtunut taas parin viikon sisään useampia.
Tällä kertaa kävimme moikkaamassa Vilho-poikaa, johon Alina on tutustunut kerhoissa. Vilho on Alinalle aika tärkeä, ainakin päätellen siitä "Viio"-hokemasta, jota voi päivittäin kuulla sata kertaa. Alina tunnistaa myös millainen auto on Vilhon perheellä.
Vilhon äiti odottaa myös vauvaa ja meidän lasketuissapäivissämme on eroa vain muutama hassu päivä, hassu yhteensattuma, mutta kuitenkin ihan superkivaa, koska silloin kun odotin Alinaa, olisin juuri kaivannut jonkun joka eli samaa tilannetta.
Alina ujosteli tapansa mukaan ja nysväili minun sylissäni, mutta kyllä tuo neiti sitten lopulta rohkeni leikkimäänkin ja jopa ihan halimaan Vilhon kanssa. Ihana pikku pariskunta!

Huomenna on vihdoin rento-päivä, mikä luultavammin meinaa minulle sitä, että kädessäni on imuri ja pölyrätti, toisin sanoen mihinkään ei tarvitse lähteä, vaan voi vain olla kotona ja mikä parasta saa herätyskellottoman aamun, millainen oli myös tänään.

Päässä vilisee kaikkea ihan hullua kun nämä raskausviikot vain lisääntyy. Eilen nauroimme illalla isännyksen kanssa sitä, millaisia sauna-reissuja meidän poppoolla tulee olla sitten kun vauva syntyy. Alina seilaa edestakaisin ammeen ja saunan väliä, hanasta valuu koko ajan vesi, yksi kylvettää vauvaa, toinen pesee Alinaa. Missähän välissä sitä itsensä sitten pesee?
Myös minulle tärkeä kodin kunnossapito huolestuttaa hiukan. Alina on alkanut kammoksua imuria, mikä hämmästyttää, sillä viimeisen parin vuoden aikana täällä kotona on imuroitu lähes päivittäin, ainakin joka toinen päivä. Kun imurin laittaa hurisemaan, Alina juoksee leluinensa turvaan johonkin sohvannurkkaan.
Kuinkas sitten pienen vauvan ja imuria pelkäävän taaperon kanssa suoriudutaan siivouksesta, joka on kuin pakkomielle minulle, kotiäidille?
Onnekseni minulla on kantoliinoihin hurahtanut ja niistä paljon tietävä ystävä, joka on luvannut myydä minulle liinan, johon voin ja varmaan aionkin kääriä pienen vauvamme imuroinnin ajaksi. Ja helpottaahan tuo sitten muissakin tilanteissa. Ja täten toivon, että uusi vauva tykkää myös olla liinassa, koska muuten minun haavekuvani helposta kodinjärjestelystä romuttuu kyllä ihan täysin.
Tällä hetkellä ehkä se kaikkein eniten vaivaava asia raskauteen liittyen on vauvan koko. Mietin sitä joka päivä vain enemmän. Ja pelkään kuollakseni jotain isoa paksua sokerivauvaa, jonka joudun pukemaan jo suoraan 74 senttisiin vaatteisiin.
Alinahan syntyi kaksi viikkoa ennen laskettua-aikaa ja painoi tuolloin 3545 g. Eli jos nyt tyhmäkin ihminen ajattelee vähän viisaasti, niin mikäli hän olisi päättänyt pysyä mahassa hiukan kauemmin, olisin saanut päästellä pihalle aikamoista pakettia. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt ja sain siltikin muistoksi ne mukavat tikit jalkoväliini. (Siitä sen enempää mainitsematta!)
Tasan kahden viikon päästä saan tietää jonkunlaisen painoarvion vauvasta, kun menemme synnytystapa-arvioon. Ja mikäli lääkäri sanoo, että lapsesta tulee yli neljä kiloa, taidan pyörtyä ja vaatia synnytyksen käynnistystä, mikä tuskin kuitenkaan onnistuu, jos miettii muuten tämän kuntayhtymän toimintaa.

Ehkäpä minä tyydyn vain kohtalooni ja possautan pihalle jonkun suuren möllykän, samahan se on, kunhan uusi tyttö on terve ja yhtä ihana kuin tuo isosiskonsa!

Mainittakoon nyt tähän loppuun sitten vielä se, että isäntä on alkanut pyöräillä. Eilen hän nappasi pyörän autotallista ja polkaisi 6 kilometrin lenkin. Itse en kyllä uskonut tuota, mutta kyllä tuo niin hikeä valui, että pakkohan se oli uskoa, että jossain kauempana se oli käynyt.
Viime viikolla hän pyöräili autotallin ympäri muutaman kerran, muttei kuulemma voinut enempää kun ei viittinyt pelkillä vanteilla polkea.
Hän sanoi myös pitävänsä huoltopäiviä, jotka ovat siis sellasia, että mieli tekee grillimakkaraa. Ja hyvä niin, eihän sitä aluksi kannata liikaa rehkiä.

Taisin eilen pitää hänelle sen huoltopäivän, kun kannoin kaupasta kotiin muutamaa eri juustolaatua ja patongin ja pakotin syömään Valion Luostari-juustoa kilokaupalla.

Edellisviikonloppuna Alina pääsi isin kyytiin ajamaan nurmikkoa!