Muutaman kuukauden sisällä päiväunettomia päiviä on ollut useampia. Eilen viimeksi, tyttö heräsi vasta hiukan vailla yhdeksän aamulla ja jätti sitten reippaana tyttönä päiväunet kokonaan väliin. Hyvinhän tuo neiti jaksaa koko päivän puuhastella, illalla sitten vasta alkaa kiukuttelu.
Eilen väsytin tytön saunomisella ja iltapalalla silmät jo meinasivat mennä kiinni. Salattujen Elämien aikaan tyttö jo nukkuikin, mikä on meidän arkikaavassa aika herkkua. Persuksissaan sitä kuitenkin koko ajan jännittää, jospa tuo herääkin tunnin nukkumisen jälkeen ja on taas virtaa täynnä.
Aamulla neiti heräsi ajoissa jo seitsemältä ja minäkin sain sitten itseni raahattua sängystä pois, eläen toki siinä toivossa, että tänään saan neitosen ajoissa päiväunille.
No tässä sitä ollaan, kirjoitan blogia ja tuo pieni päivänsäde mennä tepsuttaa leikkisilitysraudallaan ja silittelee minun lattialla lojunutta paitaani.
Tunti sitten syötiin molemmat isot kasat muusia ja nakkisoosia, Alina pyysi oikein lisääkin ja luulin todella, että napa täynnä unikin maistuu, mutta eipä näy nukkumattia näillä nurkilla, ainakaan vielä. Viimeistään tunnin päästä olisi neidin silmien oltava kiinni, jos hän meinaa saada nukkuvansa. Sen verran ilkeä äiti täällä asuu, ettei ihan mihin aikaan tahansa saa nukkua uniansa.
Luojalle kiitos siitä, etten itse ole ns. tottunut nukkumaan joka päivä päiväunia, en ole antanut itselleni siihen lupaa. Jos näin olisi, voisin olla aika kiukkupussi äiti niinä päivinä kun tytöltä jää päiväunet pois.
Kieltämättä nyt juuri itseänikin nukuttaisi ja varmaan nukahtaisinkin jos oikaisisin itseni tuohon sohvalle.
Yksi keino on yrittämättä, vaunuihin tuo lapsukainen kyllä nukahtaisi, mutta siinä on omat haasteensa. Tällä hetkellä vaunut ovat auton takaluukussa, autontakapää on korkealla, minulla on vauva mahassani, vaunut painavat tonnin ja pihalla on kurja ilma. Riittäneekö tämä selitykseksi siihen, ettei inspiraatiota vaunuhyssyttelyyn löydy juuri nyt.
Eilen nukutusyrityksiin kuului Oliver ja kumppanit-kirjan lukua yläkerrassa. Neiti haluaisi käännellä itse sivuja ennen kuin ehdin saada lauseen loppuun, sitten pienen ihmisen suu käy niin lujaa, ettei hiljaisuutta tule ollenkaan. Välillä hän huutaa "isää kiiaa" joka tarkoittaa sitä, että pitäisi saada lisää kirjoja.
Maitoa juodaan yleensä kun aletaan päiväunille, sellainen kevyt pullollinen riittää useimmiten. Joskus epätoivon hetkinä tuntuu siltä, että tyttö juo maitoa litra tolkulla. Ja pyytää lisääkin, sitten on pakko kieltäytyä.
Jospa tästä nyt nousen ja kokeilen vielä keinoa "tehdään pesä sohvan nurkkaan ja mennään sinne piiloon". Yhtenä päivänä se onnistui, taisi olla viime viikolla.
Kuukauden iässä pikkutyttö nukkui kyllä ihan missä vaan, eikä paljoa tarvinnut lauleskella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti