Ensimmäiseksi haluan kertoa sen, etten varmaan ikinä elämässäni ole urheillut näin paljon kuin viimeisen kolmen päivän aikana.
Lauantaina kävin kuntosalilla, sunnuntai-iltana kokeiltiin hieman juoksemista naapurinrouvan kanssa ja eilen aamulla oltiin äiti-lapsi jumpassa.
Olen täysin intounut kuntosaliin, ihana uusi ja suhteellisen rauhallinen paikka, ei liikaa hikisiä, punoittavia sikaniskoja. Ihana salinpitäjä ja edulliset hinnat.
Samaisessa paikassa on myös äiti-lapsijumppa, jossa eilen oltiin ensimmäistä kertaa. Tiedostin jo ennen jumppaa, että en luultavasti lasteni kanssa pysty jumppaamaan, ihan senkin takia, että toinen painaa lähes 16 kiloa ja toinen liki 12, muutamia liikkeitä pystyin tekemään niin, että käytin vastuksena pienempää tyttöä. Ja hiki kyllä virtasi ja hauskaakin oli. Lapsilla oli mahdollisuus liikkua ominavuin tunnelissa ja muutakin kivaa rekvisiittaa oli. Taustalla soi ihanat lastenlaulut.
Innostuipa myös isompi tyttö hiukan äidin kanssa yhdessä jumppaamaan, heti siinä vaiheessa kun olin itse lattialla valmiina punnerruksiin. Tyttö hyppää selän päälle ja siinä sitä sitten koitettiin punnertaa, selässä 16 kiloa painoa. (Ei naurattanut)
Projektissa kusee hieman se, että ruokavalio on vähän vielä hakusessa. Ylpeä olen siitä, että ainakin joka toinen päivä olen syönyt jopa aamupalan. (Kuulen teidät kaikki, jotka siellä huokaatte) Lounaskin on pysynyt lähes aina salaattipainoitteisena, mutta iltapäivän ja illan ruokailut ovat ihan vaan sitä mitä käteen sattuu sopimaan, eli petrattavaa on aikalailla.
Olen tehnyt sopimuksen itseni kanssa, että vähintään kaksi kertaa kuntosalilla on käytävä viikossa ja siihen lisäksi pari muuta liikuntasessiota. Tuo äiti-lapsijumppa on kiva, kun ei tarvitse miettiä, minne lapset saa hoitoon. Ja jos rouva Naapurinrouva lähtee vielä uudestaankin harjoittelemaan juoksentelua, niin kelpaa minulle!
Vaakaa en ole uskaltanut katsoa, mutta sen tiedän, että ainakin kaksi kiloa on pudonnut, mutta se ei nyt vielä tunnu eikä näy missään. Armas siippani kyllä huomautti, että poskeni ovat pienentyneet. ( Ehkä mulla ei vaan ollu suussa just silloin kourallista karkkia)
Ompeluharrastus kutkuttaa koko ajan mieltä, mutta aikaa ei tunnu riittävän, kaavoja ei ole kuin muutamat ja tekniikkakin on melko surkeeta. Näen unia saumureista! Sillä aikaa kun isäntä surffaa Nettiautossa, minä kuolaan Tori.fi:ssä saumureita.
Hamstrasin kankaita Sampsukasta ja yhdestä Facebookin kirppikseltä. Nyt suunnittelen, mitä kaikkea noista ihanuuksista voisi tehdä. En uskalla aloittaa mitään, sillä tiedän, että menee rahat hukkaan jos alan sohlaamaan ompelukoneellani.
Tarvitsisin myös lisää taitoa ommella, sillä resoreiden ja kanttauksien kanssa on hiukan ongelmia. Eli hoi kaikkia ompeluingenjöörit, pieni ompelukurssi kiinnostaisi.
Pian on tulossa äitienpäivä! (Armaani, jos luet tätä, niin voisit ottaa edellisestä tekstikappaleesta hiukan vinkkiä ja niin...) Perinteisesti suuntaamme isolla köörillä syömään, saatan ehkä saada jonkun kortin Alinalta, jos kerhossa on väkerretty jotain kivaa pientä. Viime vuonna muistelisin saaneeni kultaiseksi itsemaalatun hierontanystyrä-jutun.
Millaiset perinteet teillä muilla on äitienpäivänä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti