~ Arjen aloitus ~

Onkohan nyt aika tarttua arjesta kiinni ja alkaa päivittää tänne tasaisin väliajoin jotain erittäin tärkeää?

Tiedä siitä sitten, mutta nyt ainakin näyttäisi olevan sopiva väli päivittää elämän tämänhetkisiä kohokohtia, iloja, suruja ja saavutuksia.

Kliseisesti voisin ensimmäiseksi ihmetellä sitä, mihin tämä vuosi on taas mennyt? Pikkuinen Elli-vauva ei ole enää niin vauva, vaan jo aika pimu kaikkine hienoine taitoineen. Hän nousee jo tuettuna seisomaan ja ottaa muutaman hataran askeleenkin, jos vain saa pitää jostain kiinni. Sormiruokailijana tyttö on mestaritasoa, raejuusto ja porkkanaraaste on herkkua!
Tunteitakin neito osaa jo näyttää melko voimakkaasti. Jos ja kun vain isosisko tuleekin liian lähelle ja yrittää anastaa lelun kädestä, Elli pitää samanlaista rääkynää kuin variksenpoikaset.
Yönsä tämä lapsi nukkuu kiltisti omassa sängyssä, lukuunottamatta nyt juuri tätä hetkeä ja muutamaa viimepäivää, kun tyttö on tehnyt neljää hammasta samaan aikaan ja sairastanut flunssaa, niin totta kai sitä täytyy puoliltaöin päästä isin ja äidin lämpimään väliin pikkuisen parkumaan.
Välillä nukutaan kaikki neljä samassa sängyssä pinossa ja vinossa.

Joka tapauksessa, ensi kuussa on 1-vuotissynttärit Ellillä ja sitä varten täytyy alkaa jo työstää kakkumallia ja koristeluita.

Alina on tuikitavallinen isosisko, koko ajan kisaamassa huomiosta. Hermot on välillä aika tiukilla, sillä neiti osaa olla melko vaativa ja tuittupäinen.
Alina on alkanut leikkiä mielikuvituksellisia leikkejä itsekseen. Soittelee kännykällä milloin kenellekin ja hoitaa Lissu-nukkea samoin kuin minä Elliä. Yhtenä päivänä Alina sanoi minulle; "Kato äiti, Lissu purree minnuu tissii". Ja sen jälkeen kova toruminen nukelle, ettei niin saa tehdä. Tästä voi siis päätellä myös, ettei enää kannata päästää suustaan mitä tahansa, sillä muisti ja matkimistaidot alkaa olla melko kehittyneitä.

Kesä oli mahtavaa aikaa, kun oltiin koko perhe lähes koko kesä koossa. Isäntä vietti kesälomaa ja isäkuukautta, päästiin reissaamaan ja tekemään yhdessä kaikenlaista.
Nyt onkin sitten taas aika opetteleminen kun arki on alkanut kunnolla. Torstaina alkaa taas Alinan kerho, sekin tuo taas omat haasteensa, kun uskallan taas epäillä, ettei jo niin iso neiti kuitenkaan suostu itkuitta kerhoon yksin jäämään.
Minä olen päättänyt jatkaa Mannerheimin lastensuojeluliiton hallituksessa vielä ensi vuonnakin, sillä jäin ulkopuolelle opiskelupaikasta jonne keväällä hain.
Nyt kuitenkin puhaltavat taas uudet tuulet. Haaveissa on lasten koulunkäynnin- ja iltapäivätoiminnan ohjaajaksi opiskelu.
Ja jos tämäkään ei natsaa, niin pikkupuhteena olen suunnitellut rakennekynsi-askartelua.

Pikkuisen tässä suunnitelin myös tekeväni uuden blogin, joka olisi sellainen ruoanlaitto- ja leivontablogi, mutta katsotaan nyt, onkohan tässä edes aikaa sellaiselle?

 Tytöt ihmettelevät hurisevaa ruohonleikkuria.

Juu, tiedän, on vierähtänyt melkosenlailla paljon aikaa tämän päivän ja sen päivän välissä kun viimeksi olen tänne saanut jotain kehitettyä.
Kummallisesti tuo uusi teknologia, padit ja podit ovat imaisseet tämän kotiäidin mukaansa. Ipadilla on vain niin älyttömän tylsä tulla kirjoittamaan päivitystä tänne, kun tulee ihan tönkkö pötköteksti.
Ja päällimmäisenä tähän kirjoittamattomuuten on vain se, että olen menny ja tullut koko kevään ja kesän.

Enkä tiedä, että mistä ihmeestä minä nyt tähänkään hetkeen aikani revin, kun pienempi neiti ruinaa jaloissa ja isompi tekee varmasti jotain tosi järkevää ja hyödyllistä, kun minun ajatukseni ovat muualla. Hektistä siis on nytkin.

Ajattelin vain nopsasti laittaa kuvia meidän Muumimökistä, josta on aikaisemminkin ollut puhetta. Siispä tässä, se on jo melken valmis, pari pientä silausta, kuten verhot ja vaatekoukut uupuvat.

Nimpparisankareita ja puolivuotisjuhlaa!

Sunnuntaina juhlimme Alinan nimppareita ja Ellin elämän puolivuotista taivalta. Olimme kutsuneet kylään kummit ja isovanhemmat, harmiksi kävikin vain niin, ettei kaikki päässeet, mutta onneksi saimme silti ihan kivat kekkerit aikaan. Aurinkoinen sää suosi ja lapset pääsivät pihalle leikkimään, kun aikuiset kahvittelivat.

Omin pikkukätösin tuli taas väkerrettyä pipareita ja kääretortusta taioin täytekakun. Koristeet kakussa on sokerimassaa ja kick-patukkaakin käytin. Kääretortun täytteenä oli Valion Viola Appelsiinituorejuustoa, kermaa ja banaania.

Kevät on tullut jo tännekin!

Jos terassilla oleva lämpömittari näyttää varjossa yli kymmenen lämpöastetta, niin voiko sitten jo sanoa kevään tulleen?

Aivan varmasti voi. Ihmisen sisällä pyörii ajatukset yrtti-istutuksista, orvokeista ja lasten leikkimökin sisustuksesta.
Muutaman päivän vesisade hävitti pihalta melkoisen määrän sitä valkoista tavaraa, mistä nyt en enää viitsi edes puhua, ettei vain käy vanhanaikasesti ja takatalvi yllätä.

Meidän perheen esikoinen on oikein varsinainen neiti Hiekkalaatikko. Heti aamulla tuo toteaa "mää hiekkaan menen". Ja näin ollen me vietetäänkin nykyisin lähes kaikki hereilläoloajat ulkona, jos sää vain sallii.
Vuosi sitten tuli istuttua naama väärinpäin hiekkalaatikon reunalla, kun Alina ei millään malttanut keskittyä yhteen asiaan kahta minuuttia kauempaa. Minä en mahani kanssa jaksanut juosta tuon virkeän pikkuisen perässä, joten tuntui siltä, että sisällä oleilu oli paljon helpompaa.
Myös tämä edesmennyt (?) talvi oli minun mielestäni paljon helpompaa viettää sisätiloissa. Alina ei oikein pystynyt kunnolla liikkumaan paksussa haalarissaan. Omalla pihalla oli niin paljon lunta, että kulku oli jo pelkästään aikuisellekin hankalaa.

Mutta nyt kun tämä kevät on tullut, kaikki on niin paljon iisimpää. Itse voi ottaa kupposen kuumaa, samalla kun taputtaa lapiolla "älä tule paha kakku" hiekkalaatikolla. Elli nauttii pitkistä päiväunista terassilla. Lapset voi pukea kevyemmin. Ja parasta on se, että Alina viihtyy itsekseen hiekkakakkujen parissa pitkiäkin aikoja, ettei koko ajan tarvitse vahtia, vaan voi välillä käydä sisällä katsomassa ettei perunoista lopu keitinvesi.

Uutena juttuna Alinan elämään on tulossa polkupyöräily. Alinan kaveri Niilo tartutti taannoin pienen innostuksen tytölle, jonka jälkeen tämä alkoi hokea "mun punanen pyörä". Polkupyörä on ollut varastossa jo vuoden päivät ja sitä on nyt muutaman kerran kokeiltu. Vielä ei ihan ole selvillä se, miten jalat menee kun poljetaan, mutta kovasti Alina ainakin hokee "polkee polkee", vaikka samalla kuitenkin on tiukasti polkimet jarruttamassa.

Kevät on kyllä ehdottomasti paras vuodenaika, heti tietysti kesän jälkeen. 

(Kuvia eiliseltä)

 

Sössöä!

Viimeksi neuvolassa sanottiin, että olisi aika aloitella kiinteitä, niimpä heti kun saimme tuon järkyttävän kuolaihottuman Ellin kaulasta pois hydrokortisonilla, niin aloin syöttää neidolle sössöä.

Kiinteitä on nyt syöty reilut pari viikkoa ja tyttö on aivan mahtava syömäri. Suu aukeaa jo pelkästään kun näkee, että ruokaa on tulossa. Ja vatsakin on pelannut tosi mainiosti. Edelleen sontaa tulee kerran päivässä yhden lahkeellisen verran.

Aamulla syödään pieni kulhollinen riisipuuroa, sitä ehtaa kaupan jauhetta, johon lisään keitetynveden. Lounasaikaan on tarjolla bataatti-porkkanasössöä, joka on ihan parasta. Tätä sössöä menee myös iltapäivällä päivällisaikaan. Iltapalana on kaupan kaurapuurojauhe+keitettyvesi.

Eilen tein uuden kokeilun, perunaa ja kesäkurpitsaa, mutta taisi olla hiukan liian karvasmaku, kun naama oli Ellillä niin vinossa ja ruoka tuli enemmänkin ulos suusta kuin meni sinne. Olisikohan pitänyt pistää porkkanaa vähän makeuttamaan?

Haluaisin lisävinkkejä noihin ruokakokeiluihin, kiitos. Joten laittakaapa tuo vastauslaatikko laulamaan.

 

Kuvasarja on ensimmäisestä maistelukerrasta. Huomatkaa, että lusikka on myös omassa kädessä.

Pääsiäisloma!

Rentoutunut (vaikkakin jo kuluneesta viikosta uuvahtanut) äiti täällä moi! Hieman on venähtänyt tämän pääsiäisloma-postauksen teko, mutta jospa nyt sitten. Alina on päiväkerhossaan ja Elli ainakin toistaiseksi vielä unessa.

Isäntä siis tosiaan tuossa taannoin kyseli, että millonkas ne pääsiäisen pyhäpäivät on, jotta jos lähdettäisiin jonnekin hotelliin yöksi koko pesue. Sehän sai tämän mamman sukat pyörimään ja hotelli olikin varattu jo seuraavana päivänä.
Perjantaina matkattiin siis Turun nurkkiin, Lietoon, isoveljeni luokse. Tiedossa oli hyvää ruokaa. Veljelläni on joku erikoinen savustin, missä oli sitten ollut sianniskapala muhimassa puolipäivää. Vatsakuvut tuli täytettyä aivan taivaallisella ruoalla (miksen ottanut ruoasta kuvaa?) ja syötyämme ajeltiin Turun keskustaan Marina Palace-hotelliin.
Olin varannut meille Superior-huoneen, mikä on hieman normaalia huonetta parempi. Heti jo ala-aulassa kirjatessamme itseämme sisään, saimme ihan tosi hyvää palvelua. Alina sai valita isosta aarrearkusta yhden lelun. Tyttö nappasi reippaasti itselleen pienen siivoussetin, missä oli rikkalapio, harja, pesusieni, roskapönttö ja pesuainepullo. Lisäksi Alina sai vastaanotontytöltä värityskirjan ja puuvärit.

Huone oli ylimmässä kerroksessa, tai ei ihan, sillä yläpuolella on vielä yksi kerros, jossa majailee muuan hamppari-keisari. Näköala oli suoraan Aurajoelle ja oi voi jos vain olisi ollut kesä. Toisaalta nämä ihanat keväisetkin maisemat olivat tosi ihanat. Ja varsinkin tällaselle entiselle turkulaiselle tosi rakkaat.

Alinalle lupasimme, että hän pääsee kylpyyn sitten illalla. Ja tämähän sitten seisoi passissa koko ajan siellä vessassa hokien "pylkyyn". Päätin sitten itsekin käydä kylvyssä ja olihan se hauskaa. Roiskittiin Alinan kanssa kaksin vettä niin, ettei pieni pyyhe enää riittänyt kylvyn jälkeen lattian kuivaamiseen. Ja sitä naurun määrää!

Perjantai-ilta sujuikin ihan vain ihanassa kingsize-sängyssä köllien ja telkkaria tuijotellen. Oltiin ostettu kaupasta hiukan herkkuja, ettei tarvitse minibaariin tuhlata.
Huoneeseen oli tuotu Ellille pinnasänky ja Alinaa varten oli sijattu vuode vuodesohvaan. Siirrettiin sohva kiinni meidän sänkyymme. Kuitenkin illalla lasten mennessä nukkumaan järjestelyt hiukan muuttuivat, sillä Alina nukahti meidän väliin ja Elli nukahti sitten sinne vuodesohvalle. Ja mikä parasta, Elli nukkui elämänsä ensimmäisen yön putkeen, ilman syöttöjä. Illalla pikkuinen vetäisi ensimmäiset kaurapuuronsa, joten jos sillä ja hotellihuoneen ilmastoinnin hurinalla oli joku vaikutus neidin superpitkään unipätkään kello puoli kymmenestä aamu kuuteen.
Ja niin, äitihän ei sitten nukkunut tietenkään hyvin. Minä hikoilin, hain välillä särkylääkettä (järjevä ihminen kävi torstaina poistattamassa viisurin) ja katselin ikkunasta kun ambulanssit huusi kilpaa aurajoenvarressa. (juu kyllähän meilläkin ambulanssseja on, mutta harvemmin niitä näkee. ja kyllä, olen pian 24 v.)

Aamulla suunnattiin sitten ihanalle aamupalalle hotellin alakertaan. Alinakin söi reippaasti nakkinsa ja "mukamakansa" (kananmunansa). Syömisen jälkeen huilattiin hetki ja minä pakkasin omaisuudet kasseihin ja sitten lähdettiinkin metsästämään parkkipaikkaa Turun keskustasta ja kyllähän sieltä Kauppahallin takaa sellainen löytyikin.
Muutamat putiikit siinä kierreltiin, hämmästykseksenne en ostanut kuin itselleni villapaidan ja Alinalle hiuspantoja ja myös isäni liittyi sitten seuraamme.
Kun kesä koittaa, aion kyllä tulla Turkuun ja kierrellä kauppoja ihan rauhassa keskustassa. Jotenkin tunsin itseni siellä kyllä niin lande-spedeksi. Ihmisiä ahdistavan paljon ja kaikki kaupat muuttaneet uusiin tiloihin tai häipyneet kokonaan keskustasta.

Olin jo ennen reissua suunnitellut, että menen sitten Alinan kanssa kaksin bussilla vanhempieni luokse siihen autuaalliseen kerrostalolähiöön, Runosmäkeen, jossa pienen ikäni olin asunut. Isäni hyppäsi myös bussin kyytiin ja niin sitä mentiin. Mielessäni pohdin, että ei minusta kyllä enää olisi tollaseen bussirumbaan. Ihan järkyttävän kuuma, liikaa ihmisiä, kaikki haisee, kiljuvia lapsia (omani ovat niin hiljaisia), HYI!

Maalla onkin siis ihan mukavaa!

Äitini luona tarjolla olikin sitten pääsiäislounas, mmm kaljalihaa. Veljeni vaimokkeineen ja koirineen tulivat myös syömään ja kyllä sitä menoa siinä sitten riitti.
Kotimatka olikin sitten melko väsynyt. Alina nukahti lähes välittömästä autoon päästyään, samoin minä ja Elli taisi nukahtaa jo heti kun oli kaukalonvyöt kiinni.

Kerrassaan mainio matka ja tuli niin hyvään rakoon. Ja ihan heti voisin lähteä uudestaan. Yrittäjämiehen avovaimona ja kahden lapsen äitinä tuollaisia hermolomia pitäisi olla useammin.

Pääsiäisaskartelua!

Pääsiäinen häämöttää. Itseltä ei oikein koskaan ole luonnistunut mikään pääsiäiskoristelu, lähinnä pääsiäiseni on merkinnyt vain niitä suklaamunia.
Nyt kun on lapsia, on alkanut ajatella rairuohoja, munamaalausta ja sen sellaista. Tänä vuonna ruohot jäi kuitenkin vain ajatteluntasolle.


Eilen oli askartelupäivä ja jotain pääsiäiseen liittyvää saatiin sitten aikaan Alinan kanssa. Askarreltiin tuollainen pääsiäismuna-koriste. Valmiiksi leikatut munanmuotoiset pahvit vain väritettiin ja koristeltiin, sitten rei'itettiin ja ripustettiin naruun. 

Askartelin vielä mallin perhekahvilan askartelutuokioonkin. Tällainen kevätpuu, missä runkona on ruskealla kartongilla päällystetty vessapaperirullan hylsy.

Yh-pirkoille!

Pitkään olen päässäni miettinyt erästä asiaa, joka välillä suututtaa niin lujaa, että räjähtäminen on melko mitätön vertauskuva siitä, mitä mieleni tekisi tehdä.

Tiedän sellaisia äitejä, yh-pirkkoja tarkemmin ottaen, jotka soimaavat niitä miehellisiä äitejä, jotka valittavat yksinäisyydestä ja siitä, että kaikki on vain ja ainoastaan heidän vastuullansa, koska mies huitelee siellä ja täällä.
Tuleekohan näille yksinään lapsia hoitaville äideille koskaan mieleen, että joskus myös meillä äideillä, joilla on miehet, voi olla raskasta?

Minä olen nainen, kahden lapsen äiti, minulla on avopuoliso. Meillä on omakotitalo, jossa on n. 150 neliötä, ellei enemmänkin, talo on kolmessa kerroksessa, meillä on myös koira.
Meillä on autoja enemmän kuin laki sallii, muutama liikennekäytössä, yksi bensasieppari, pari hienompaa vehjettä.
Asuntolainakin on.
Minä "tienaan" vanhempainpäivärahaa ja kerran kuussa tililleni rapsahtaa myös lapsilisät kahdesta lapsestamme. Tämä huima potti on yhteensä n. 700€

Päiväni vietän kahden lapsen kanssa. Parhaimmillaan olen lasteni kanssa 12 tuntia päivässä. Välillä huomaan, että minä vain nukun avopuolisoni kanssa samassa sängyssä.
Päivän aikana minä; imuroin, pesen pyykkiä, teen ruokaa, käyn kaupassa ja kerhoissa, pyyhin isomman takapuolta, vaihdan niskapaskoja, leikin, laulan, lenkkeilen, johdan paikallista yhdistystä parhaani mukaan, ja kaiken tämän lisäksi yritän pitää itseni ajantasalla ystävieni elämistä ja pitää yhteyttä heihin.

Näistä luettelemistani asioista moni on sellainen, johon avomieheni voisi osallistua, ellei tekisi päivätyötä ja omistaisi omaa yritystä.
Ja koska nyt on niin, että mies on enemmän töissä kuin kotona, niin minä tunnen itseni useasti yksinhuoltajaksi.
Enkä tosiaan aio valittaa siitä, että on kurjaa kun mies käy tekemässä töitä ja tienaa siitä rahaa, jolla tämän perheen menot pystytään kattamaan. Yhtä hyvinhän minäkin voisin olla töissä ja lapset jollain puolituntemattomalla hoidossa.

Pointtini asiassa on se, että minulla kuuluisi olla ne auttavat käsiparit, jotka auttaisivat, siksi tämä kaikki kotona yksinoleminen tuntuu aivan kamalalta, varsinkin näin toisen viikon jälkeen.

Lähipiirissäni on kaksi äitiä, joiden siipat humputtavat maailmalla työtehtävissä ja nämä naiset ovat yksin lastensa kanssa. Enkä ole tainnut kuulla heidän suustaan ainoatakaan valituksen sanaa siitä, että he ovat yksin. He kestävät sen ja sietävät sitä.

Hei yh-pirkot, relatkaa! 

Kirppis-hirviö

Mahtavan ihanaa viikonloppua!

Mahtavaa tästä tekee se, että aurinko paistaa täysillä ja uskallan sanoa, että se ehkä jopa hieman lämmittääkin jo nenänpäätä.

Meillä on luvassa hieman erilainen viikonloppu, sillä esikoinen passitetaan mummulaan yökylään, jääkaappi tursuaa herkkuja; salaattia, halloumia, juustoja. Näiden asioiden velvoittamana uskon, että isäntäkin malttaa istuttaa persuksensa sohvalle hieman aiemmin kuin muina päivinä.

Me tytsyt kävimme jo aamulla kävelyllä, vierailtiin Yhteisvastuu-tapahtumassa katsomassa ponia, syömässä lettuja, onkimassa ja olihan siellä taas äidinkin mieleen jotain; lastenkirppis. Huh, nuo tuollaiset saisi kyllä lailla kieltää, eihän siitä tule mitään, etten vaan voi olla ostamatta vaatteita lapsille. Eilisen silitysurakan aikana kasasin taas muovikassiin Elliltä pieneksi jääneitä vaatteita, jotka toivon mukaan saava uuden kodin ensi viikolla, kunhan saan kaiken kuvatuksi ja myydyksi nettikirpparilla.

Kävin torstaina Ellin kanssa kirppiksellä ihan kaikessa rauhassa, Alinan kerhoillessa päiväkodilla. Ja oi kyllä, kassillinen tarttui mukaan. Alkaakohan tämä muistuttaa hieman jotain sairautta jo? Vaatehamstraus-hirviö täs moi!

 PoP:in raidallinen paita 2€

 Ihana Lego-toukka 3 €, Velourhaalrit eläinkuviolla 4 € ja punaiset löytö-villahousut 0,50€

 Bamse-velourtunika 5 €

Itselle Esprit-farkkuhame 5 €

Kaiken tämän huipuksi joka päivä on taas postimies kantanut pakettia laatikkoon, vaatteita lapsille tietysti. Nyt alkaa olla molempien kaapit taas täynnä ja kysymys kuuluukin, missä vaiheessa nuo tytöt niitä ehtivät edes pitää? 

Kaiken kaikkiaan elämä on ihan mallillaan, Elli on pian jo viiden kuukauden (mihin aika häviää?) ja Alina jo omassa uhmakkuudessaan niin isoa neitiä. 

Läskit lähtee-projekti

Tammikuussa alkanut Läskit lähtee-projekti on edennyt jo siihen vaiheeseen, että nesteet ovat poistuneet ja nyt tuntuu siltä, ettei mikään irtoa enää ollenkaan, vaikka olisit syömättä viikon. Kiitän nyt sitten tuota viime viikon yrjötautia, joka sai taas kivasti painoa alemmas ja minulle uutta puhtia jatkaa tätä projektia. Lähellä oli jo kokonaan luovuttaminen.

Isäntä on kutistunut jo ihan silmissä, kasvoista ja mahasta sen huomaa, muutamat vaatteetkin, jotka ennen olivat pieniä, menevät nyt jo tosi hyvin päälle. Isännän apuna elämäntapamuutoksessa on Tonalin-lisäravinne, jonka pitäisi polttaa rasvaa ja kaventaa ulkonäköä.

Itseltäni painoa on karissut nyt n. 7 kiloa ja olo on kyllä kevyempi kuin koskaan. Eilen illalla mietin, mitkä fiilikset sitten on kun kymmenen kiloa on tipotiessään.
Jotta saisin myös itseäni himpun kiinteämmäksi, aloitin eilen Jillianin 30 day shred level 1:sen ja kylläpä sitä taas huomaa miten kunto on aika rapistunut. Hassua kyllä, ettei eilisen puolen tunnin rehkimisen jälkeen mikään paikka ei kolota. Pääsin reippaasti sängystä ylös, eikä pikku-mössykän kantaminenkaan tunnu juuri miltään. Tänään siis jatkuu.

Kävin eilen vaatekaupassa kokeilemassa piruuttani pienempää housukokoa ja kappas, nehän istuivat hienosti. Jätin kuitenkin vielä kaupan hyllylle, kun juuri olin tuhlannut liikaa rahaa imetysliiveihin. Syksyllä ristiäisiin ostin vielä kaksi kokoa isommat housut, kuin ne mitkä minulle eilen meni jalkaan. (Koosta 46, kokoon 42)

Koska nyt aloitin tuon jumppaamisen, niin otin itselleni vertailun vuoksi kuvan tämän hetkisestä sivuprofiilista, jotta näen muutaman viikon päästä onko jotain tapahtunut.

Ja myös etuprofiili.

Palailen taas tämän asian tiimoilta, kun jotain hurjaa muutosta on tapahtunut.

Ostosreissu Ideaparkiin

Tällä viikolla hitaat hämäläiset viettävät talvilomiansa ja meidänkin arki on hieman erilaista, sillä kerhot lomailevat myös, niin kuin suurin osa ystävistäkin.

Maanantaiksi suunniteltu Ideaparkin-reissu meni suunnitelmien mukaan, vaikkakin jo pitkään kuolaamieni Phil & Tedsien koeajo ei ihan menny suunnitelmien mukaan, sillä ystävä unohti raskaushormonaalisista syistä ottaa sisaristuimen mukaan. Kaikesta huolimatta, lapset käyttäytyivät kuin jotkin kuninkaalliset; Alina istui rattaissa nätisti koko ajan, söi reippaasti ravintolaruokansa ja nukkui automatkat. Elli nukkui suurimman osan ajasta ja kun oli ensimmäisen syötön vuoro, (kuvittelin että sillä on nälkä) tyttö vain naureskeli tissin takaata minulle ja ihaili Pancho Villan valokoristeita.
Melko monet vaatekassit tarttui taas matkaan. Syytän ihan vain tätä maalaisidylli-iskostumaa päässäni. Maalla ei vain kertakaikkiaan ole mitään. Ja kun kerran maalaislikka (huom. entinen suurkaupungin ihminen) pääsee Ideaparkiin, niin siinähän melkein jalat lähtee alta ja korttia höylätään ainakin joka toisen liikkeen kassalla.
Olin suunnitellut, etten ostaisi lapsille reissusta mitään, mutta pakkohan oli Alinaakin palkita Timppa-lammaspehmolla, kun oli niin kiltisti. Ja ostin sitten ehkä enemmänkin omaa silmää miellyttäviä muutaman vaatekappaleenkin hänelle.
Elli jäi paitsioon reissussa, vaikka olikin kiltti. Tällä kertaa ei pienemmälle löytynyt mitään.
Itselle löytyi ihan tavallisia t-paitoja ja neuletakki, kotioleiluhousut ja ne kaikkein parhaimmat (ja herran jumala kalleimmat) imetys- sekä myöhempää ajatellen tavalliset rintaliivit. Oli olevinaan niin edullista, kun sai kaksi alusvaatesettiä yhden hintaan. Kotona tajusin, että nyt minulla on kahdet rintsikat ja kahdet alushousut, jotka ilman tätä tarjousta olisivat maksaneet hieman vajaat 200 e. (näettekö mun hikikarpalot?)

Phil & Tedseistä vielä tähän loppuun, uskon että miehen lämmittely tähän aiheeseen on alkanut tuottaa tulosta. Kiikarintähtäisemmä on nyt yhdet, joiden sijainti on Englanti. Nämä ovat siis käytetyt, mutta kunnoltansa ihan kelvot. Ja nämä siis ovat kaverin kaverin kärryt, ettei ihan sitten tule sikaa säkissä ostettua. Ja huomiodaan vielä se, että kun Suomesta käytetyt Philssit haluaisi ostaa, halvemmat ovat siinä 300 e paikkeilla ja nämä Englannissa olevat olisivat puolet tästä 300 e. Eli nehän on vähän niin kuin pakko ostaa.

Kuvamateriaalia ostosreissun saldosta:

 

ps. painoa tippunut seitsemän kiloa