Pikana terveiset!

Tähän lumiseen sunnuntaihin herättyäni, tajusin taas, että on ollut taas menoa ja touhua joka suunnassa, että blogihan on ihan unohduksissa.

Elämä pyörii ihan samalla tavalla kuin ennenkin, mitä nyt esikoinen on päättänyt herätä joka aamu ennen seitsämää ja itse puolille öin valvoneena, saatan olla päivisin aivan sekaisin ja unohdella asioita.
Lupailin yhdelle kaverille kylään menoa ja samalla toisen kanssa piti niin tehdä myös jotain kivaa. Tuplabuukkausta ja armotonta nolostumista siitä.

Seurakunnankerhon ohjaaja kyseli, josko veisin tuon isomman tytön maanantaisin kerhoilemaan pariksi tunniksi. Jotenkin se tuntuu vähän liialta. Alina viettää viikossa jo kaksi kolmen tunnin pätkää päiväkodin leikkikerhossa ja yleensä käydään sitten yhdessä seurakunnan järjestämässä perhekerhossakin. Viikolla pyritään myös järjestämään yhdet treffit jonkun kaverin kanssa, joten lapsen vieminen vielä yhtenä päivänä kerhoon, saattaisi olla liikaa niin äidille kuin lapsellekin.

Pakko nyt myös ehkä hehkuttaa vähän tällastakin asiaa, jota oikeasti vihaan, kun ihmiset sosiaalisessa mediassa kertoilevat lastensa vessakäyttäytymisestä, mutta on kerrassan ihanaa, kun pienempi neito, 1 vuotta ja viisi kuukautta päälle, käy potalla. Vaippa on toki käytössä vielä, hädän tulee kertomaan, niin että sanoo "kakka" ja taputtaa pyllyään ja juoksee vessan ovelle. Ihana, kerrassaan mainio!

Täällä Hämeen alanurkilla oli ihan jo kevätkin, niinkun vissiin muuallakin maassa, mutta sitten eilen herätyksen jälkeinen kauhistus oli aikamoinen. Maa on valkoinen ja vaikka kuinka toivoin, että lumi ei jäisi maahan, niin se edelleen on maassa. Piru vie!
Alina herätti aamulla meidän ennen seitsemää ja ehdittiin käymään jo pihallakin ennen aamu yhdeksää.
On mahtavaa, kun herää ajoissa, niin ehtii jo ennen pienemmän päiväunia tehdä vaikka mitä, siivoilla ja pyykätä, leikkia lasten kanssa ja ehkä vähän huilatakin. Toisaalta välillä sitä on ihan pulassa, kun ei enää keksi tekemistä ja kellokin on vasta kymmenen.

Tulevaisuuden suunnitelmat alkavat olla jo hyvällä mallilla ja oma innokkuus on sata! Olen jo tehnyt listaa hankinnoista ja en malttaisi millään odottaa, että pääsen ostamaan kaikkia ihania juttuja.
Opiskelu-juttukin on pyörinyt mielessä ja olen ajatellut, että jos sitä kuitenkin ottaisi hiukan isomman palan pureskeltavaksi ja menisi vain koulunpenkille, tuskin siinä mitään menetettävääkään on. Hiukan vain haastetta näiden lasten ja yhdistystoiminnan ja yrittäjämiehen avovaimon elämään.

Onko lukijoissa töitä ja opiskelua tekeviä supermammoja?

Hiusongelma

Ollessani viime viikolla sänkypotilaana pari päivää, sain taas kokea sen, mitä aiheutuu siitä, kun ei harjaa hiuksiaan hetkeen.
Minulla on paha tapa jättää harjaamatta hiukseni. Käyn suihkussa, rullaan tukan pyyheturpaanin sisään ja heitän hiukset nutturalle loppuen lopuksi. Sitten kun aamulla herään, avaan nutturan ja pöyhin ja morjen, eikun menoks!

Tästä syntyy sellainen pikkuine kiva jäynä tuonne niskaan, ettei ole mitään järkeä. Armoton harakanpesä rakentuu parissa päivässä ja kyllä, hiukset näyttävät uskomattoman paksulta puskalta, kun niiden alla muhii oikea takkupesä.

Joulupukki toi lahjaksi tangle teezerin ja minun piti jotenkin ryhdistäytyä ja ruveta harjaamaan hiuksiani useammin. Ensimmäiset pari kertaa meni ihan hienosti ja sitten tuo ajatus taas vaan jäi.

Olen pohdiskellut pitäisikö silpoa tukka lyhyeksi? Vai jättäisikö vain pitkäksi ja tekisi kenties jotain muutta lookkia uudistavaa?

Neiti takkutukka, lumpeenkukka, kompuroiva raitasukka?

Liukuvärjäys on aina jotenkin kiehtonut ja kerran sitä kotikonstein yritinkin, mutta eipä noilla omilla käsillä omaan tukkaan mitään koviin huikeeta saanut aikaan. 

Tässä tukassa on nähty montaa väriä; mustaa, violettia, punaista, hyvinkin vaaleaa, oranssia. Nyt kaipaisin kivoja ideoita. Voisihan se lyhytkin tukka olla kiva, mutta tämä on jotenkin minulle niin rakas karvapehko, etten siitä hevillä luovu. 

Kenties jotain tällaista?

Vaippakakku

Eilinen pyhä vietettiin ristiäistunnelmissa. Aiemmin kyselinkin ehdotuksia ristiäislahjaksi ja melkoisen pähkäilyn jälkeen päätin tehdä jotain erilaista, sen sijaan että olisin ostanut koruliikkeestä tinaisen säästöpossun.

Aloitin ompelemalla peiton. Tämän tarkoitus on toimia sellaisena köllöttelyalustana. Toisella puolella on ihan vauvan peittoa, jonka sitten ompelukoneella kiinnitin tuohon ihanaan eläinkuvioiseen kankaaseen.

Rullasin peiton piukaksi pötköksi ja laitoin ympärille kumilenkin. Käytin alustana pyöreäksi leikattua vahvaa kartonkia.

Rullasin vaippoja ja laitoin ympärille kumilenkin. Alimassa kerroksessa on kaksi riviä vaippoja. Käytin apuna hiukan valkoista ompelulankaa, jotta saan vaipat pysymään paikoillaan. Lopuksi kiinnitin ruskean satiininauhan. (Keskellä vaippoja on siis tuo rullaamani peitto)

Kokosin seuraavat kerrokset samoin kuin alimman. Ja jälleen apuna oli ompelulanka. Keskimmäisen kerroksen ympärille laitoin vaaleanpunaista lahjanarua tuplasti.

Kakun päälle näkyviin jääneen peiton "päällystin" valkoisella bodylla. 

Kakunkoristeena toimi tällä kertaa ihana pinkki säästölipas! 

Tässä vielä kakku sellofaanissa!

Ristiäiskortin väsäsin ja piirrustelin myös itse; 

Ps. Pari tyylilyyliä 

Arvontaa!

Ajattelin pistää pystyyn arvonnan!

Mikä on parasta blogissani?

-Vastaa kysymykseen kommenttikenttään ja kirjoitathan myös jonkun nimimerkin.-

Kaikkien vastanneiden kesken arvon uunituoreen ja ensimmäisen vuoritetun kangaskassi-ompelemukseni!

 

Arvonta päättyy perjantaina 28.2.2014 klo 12. 

Thänk jyy veri meni.

Tulevaisuuden pyörittelyä ja löytöjä kirppikseltä!

Olen tässä pyöritellyt mielessäni paljon kaikkia ajatuksia, mistä olisi kiva kirjoitella, mutta jotenkin sitten niiden juttujen sisältö on vain pari lausetta, niin en sitten ole viitsinyt alkaa kirjoittaa.

Istuskelen tässä pöydän ääressä, kupissa hiukan jäähtynyttä kahvia ja on vaan niin leppoisa fiilis. Koti on saatu kaaoksessa järjestykseen ja pyykkikonekin on pyörinyt ympyrää jo monta tuntia.

Pyöritellään hiukan tulevaisuutta. Tarkoitukseni oli lähteä opiskelemaan ja kokeilla yrittäjyyttä siinä samalla. Nyt kuitenkin pohdittuani ja puntaroituani, jätän tuon opiskelun vielä tuonnemmaksi ja kokeilen sitä yrittäjäksi ryhtymistä. Jään kotiin lasten kanssa ja saan tehdä jotain sellaista mistä pidän ja mistä ehkä olen jo tovin haaveillutkin. En mainosta tässä nyt asiaa sen enempää, kukin voi tiedoillaan ja taidoillaan pohtia, mitä tämä muori ryhtyy tekemään.
Olen käynyt yrityskeskuksessa kyselemässä niitä näitä, sain muutaman paperin, joita pitäisi täytellä. Onneksi aikaa on vielä paljon, eikä mitään tarvitse tehdä äkkiä, niin ettei ehtisi ensin ajatella. Luonteeltani kun olen vähän tällainen hössö, olen jo mielessäni kaavaillut pientä ehostusta kotiin, uusia tarvikkeita ja kaikkea sitä mitä tulevaan tarvitsen, vaikka ne ovat pieniä juttuja kaiken tämän paperityön rinnalla.
Pääasia on nyt se, että tulevaisuudessa on jotain varmuutta, itse kiinnostavaa työtä ja lapset kuitenkin lähellä.

Ja sitte siihen, mitä tämä kevääntulo aiheuttaa meidän perheessämme. Äiti miettii uusia sisustusideoita, kevään värejä, ompeluja, verhoja, siivousta. (Ikkunat tekisi mieli pestä heti, kun tuuli tuivertaa, linnut laulaa ja aurinko vilahtelee)
Isäntä otti heti eilen metrimittansa käteen ja marssi pihalle, kun näki auringonpikahduksen. Näin meillä syntyi idea alkaa kunnostaa autotallin ulkovuorta. Lautamäärät on jo laskettu ja kohta autotalli saa saman värityksen kuin meidän talommekin. Ovat sitten samaa perhettä, nyt kun tuo autotalli on tuollainen romanttinen possunpunertava.

Huomatkaa mahtavat taitoni käyttää Painttia!

(Leikkaa ja liima)

Kevään tullen alkaa tulla myös rutkasti moisia juhlia. Luulen, että keväämmällä on ainakin tulossa yhdet valmistujaiset (tai näin ainakin luulen, oletan että mut kutsutaan kaikkiin bileisiin), rippijuhlat ja synttäreitä yllin kyllin. 

Tulevana viikonloppuna menemme juhlimaan pientä tyttövauvaa, joka saa nimensä. Ja joka hemmetin kerta se pukustressi iskee! Miksi oi miksi? Itse olin menossa vasta maaliskuun lopussa ristiäisiin, mutta Luojalle taasen kiitos siitä, että tarkastin ajankohdan kutsusta ja selvisi, että juhlat ovatkin jo ensi viikonloppuna. (JES!) 

 Pienemmälle rimpsessalle löytyi kengät kirppikseltä. Jotenkin en tunne hinkua ostaa uusia sandaaleja muutamia bailuja varten. Nämä maksoivat kokonaiset 5 senttiä kirppiksellä ja kunnoltaan ovat moitteettomat. Mitä nyt hiukan sisäpohja tummunut. Ihanat ja hieman vanhanaikaiset tunnelmaltaan. Elefanten!

 Jotta myös mekko piti ostaa, tai ei todella pitänyt, mutta kun oli niin suloinen, ettei sitä 6 euron takia voinut kauppaankaan jättää. Söpönen! 

Nyt kun tähän kirppikseen taas päästiin, niin olen taas löytänyt jos mitä kirpputorilta. Samalla kun siivoan oman pöytäni, lähden kainalo täynnä tavaraa ulos? Pitikö sen näin mennä? Tavarastahan piti päästä eroon. 

 Minni-fanille minnipaita, 1 €

Äiteelle kangasta hintaan 10 senttiä! Taitaa tyttöset saada housut tästä itselleen kesäksi, sellaiset rennot haaremipääntsit!

Mahdollisesti kun aikaa vielä on, täytynee minun ruveta väsäämään korttia tuolle pienelle tyttöselle, jonka ristiäisiin siis ollaan menossa.

Ideoita ristiäislahjaksi?

Hieman laiskana

Kun äiti-ihminen viettää monta (sanottakoon nyt esim. 4 vuotta) vuotta kotona, niin joskus tulee niitä päiviä, kun olisi valmis kaivautumaan johonkin syvään koloon maanmatosten kanssa. Ja hei, tänään on vissiin se päivä.

Tällä samaisella hetkellä näen edessäni 3-vuotiaan tyttäreni, joka on pukenut päällensä pikkusiskonsa 80-senttisen talvihaalarin. Hän istuu lattialla ja huutaa siskolleen "AUTA MUA!! ÄÄÄÄ!!" Me emme ole menossa ulos, vaan täällä on menossa tämä ihan jokapäiväinen äidin mieltä lämmittävä pukemisleikki. "Me mennään sienimetsään!".

Pikkusisko, 1-vuotta, on hänkin laittanut pipon päähänsä ja oikeassa jalassa komeilee toppakenkä ja lisää vaatteita kaivetaan laatikoista.

Ja mitä tekee äiti, tämä edelleen istuu yöpaitaisillaan pöydän ääressä, naputtaa elintärkeää blogipäivitystä, kädessään puhelin, johon yrittää silloin tällöin mutista jotain, antaa tukea ystävälleen, jonka lapsi on vatsataudissa. Äidin naama on väärinpäin, koska on nälkä ja perunoiden kypsemisessä menee vielä tovi, hänen toisen kätensä kynsissä on geelaukset ja toisessa ei, koska eilen ei riittänyt aika tehdä myös toiseen käteen.

Ja miltä näyttää koti? No ihan perinteisesti siltä, että äiti ja isä on vähän syöneet eilen illalla pitsaa, lasten mentyä nukkumaan. Uuninpellit on ympäriinsä, pitsalaatikot pitkin pituuttaan pöydällä. Juustoraastettakin näyttäisi lojuvan pöydällä. Tiskiallas on tapansa mukaan täyttynyt tiskeistä, koska koneessa on ne kuuluisat puhtaat astiat, joita niin harvoin jaksaa laittaa kaappiin omille paikoilleen. Talo on siis ihan yksi perseytys tällä hetkellä.

Mistähän sen virran repisin, että tää näyttäis taas siltä kuin eilen ennen kuin isä-mies tuli töistä kotiin. Hän antoikin erityismaininnan talosta "Onks täällä siistiä vai mitä täällä on tapahtunu?". Tuosta kommentista sain kyllä niin hyvän mielen, että vielä tänään aamulla piti hänelle töihin soittaa ja kiittää. Kivahan se on jos joskus jotain kiitosta saa, vielä kun joku päivä sais ne tulppaanit tai ruusut, kera kehun ja halauksen niin kyllä vaan hei!

Nyt painelen hommiin, jotta saisin tänäänkin illalla kiitosta!

Kauheesti kaikkea -viikko

Alkuviikko on riennetty taas tuttuun tapaan kerhosta toiseen ja kaupunkiakin on välillä tullut vaihdettua. Alinan kanssa käytiin maanantaina Turussa näyttämässä korvia ja kaikki sillä rintamalla kunnossa. Putket puhtaat, korvat terveet ja putket jopa paikoillaankin. Seuraavan kerran sitten keväämmällä.

Maanantaina aamupäivällä käytiin hieman ystävällä kylässä. (Tarkastamassa kauniin äidin ihana vauvamaha) Vein tuomisina itsetehtyjä suolaisia muffinsseja. Taas oli sunnuntai-iltana se tilanne, että viikonlopuksi hamstratut ruoat alkoivat olla finito, joten kaikesta jämästä piti tehdä.

Kinkku-fetamuffinssit

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1/2 tl paprikajauhetta

1 tl valkosipulisuolaa

1 rkl yrttejä

100 g kinkkua (itse käytin leivänpäällisleikkelettä pienennettynä)

100 g kasviksia (minulla käytössä vihreä paprika)

100 g juustoraastetta

100 g fetajuustoa murennettuna

2 munaa

2 dl kermamaitoa

1/2 dl öljyä tai juoksevaa rasvaa

Kuivat aineet sekaisin. Lisää muut aineet mukaan. Lusikoi muffinssivuokiin ja paista uunin keskitasolla 225 asteessa n. 15-20 minuuttia. 

MUMS!

Samalla kyläilyreissulla olin lupautunut ostamaan ystävättäreltäni kankaita, jotta voisin tässä järisyttävässä ompeluhurmiossani hieman harjoittaa taitojani. (ettei tartte alkaa noita lakanoita saksimaan) Ja niin siinä kävi, että tulin kotiin yhtä mekkokaava-kirjaa ja paria kangasta rikkaampana (ja otinhan mä lainaan myös pari käsityölehteä) Ja tämänhetkinen tilanne on se, että eilen iltapäivällä, pienemmän tytön päiväuniaikana tuli valmiiksi yksi velourinen, hieman kaavasta poiketen ommeltu velourmekko! Ja se on herkullinen ja tältä amatööriltä taas melko hyvä suoritus, kehtaan käyttää lapseni päällä, oli jopa kerhossa tänään päällä! 

Ja jotta saisitte sen kuvan minusta, että oon moinen jokapaikanhöylä, niin askarreltiin myös hiukan ystävänpäiväkortteja kerhokavereille! 

Nyt minulta loppuu aika kesken, sillä kohta pitäisi jo olla heiluttamassa puheenjohtajan vasaraa hallituksen kokouksessa, joten näkemiin muruset, näkemiin!