Taas kuvioissa!

Muutama perhetuttu kyseli jo aiemmin, että olenko päivittänyt blogia? Mistähän mä sellaista aikaa repisin? Päiväsaikaan tulee pestyä sata koneellista pyykkiä, imuroitua, tyhjennettyä ja täytettyä tiskikonetta, kerättyä leluja (miksi niitäkin pitää kerätä koko ajan, kun tiedostaa, että ne on kohta uudestaan jo ympäri taloa??) ja niin, onhan tuossa nyt vielä tuo 3-vuotias ja 1-vuotias lapsikin. Niin että, siinäpä teille selitystä miksi täällä on taas ollut jo ihan tosi pitkän aikaa niin hiljaista.

Vuoden alusta aloitin itse taas sen perinteisen "en syö herkkuja"-dieetin, "muuta kuin vain silloin, tällöin ja tuolloin". Kyllähän te tiedätte, ensimmäisen viikon sanotaan olevan se pahin. Yhtäkkiä monta kuukautta kestänyt sokerihumalasi laskee, kaikki kaupan hyllyillä olevat suklaalevyt huutavat nimeäsi ja mitään et saa ostaa. Meillä on isännän kanssa sopimus, että viikonloppuisin voi sitten herkutella. Isäntäkin saa silloin sitä mallasjuomaa.
Itse alan olla sitä mieltä, nyt kun tämä kolmas viikko lähti käyntiin tätä ihmisen kiusaamista, että tämähän se vasta pahinta aikaa onkin. Alan  kyllästyä salaattiin, tonnikalan haju on yöks ja viikonlopusta jääneet ylijäämä karkit huutelee nyt mun nimeä tuolla keittiön kaapissa. Välillä käyn hipelöimässä herkkusuklaita ja pistän suuhuni yhden lasten xylitol-pastilleista. Se helpottaa edes hetkeksi.
Juttelin puhelimessa tänään yhden ystäväni, tuoreen äidin, kanssa, jonka kanssa pohdimme sitä, miten päin takalistoa ihmisen ruokailurytmi taas vaan voi olla. Puhelua puhuessani kello alkoi olla kymmenen, enkä ollut syönyt siihen mennessä vielä mitään. Ja eihän siinä vaiheessa viitsi edes alkaa aamupalaa tehdä, kun jo kohta olisi lounas. Ja loppupeleissä en ole vieläkään syönyt mitään järkevää, kello lähentelee jo kahta.
Ystäväni oli juuri siis synnytyssairaalassa ja siellähän tuo ruokatarjoilu on enemmänkin kuin säännöllistä. On aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. Välipalaa saa hakea pikku-keittiöstä jos huikoo, ja minä kyllä muistan, että kuopuksen aikana sairaalassa kävin vähän väliä hakemassa leipiä keittiöstä, kun oli vaan niin kauhea nälkä.
Saisipa tuollaista palvelua kotonakin.



Elämäntilanteemme on tällä hetkellä sellainen, että mies painaa hommia samaan vanhaan tahtiin, minä olen tyttöjen kanssa kotona, isompi tyttö käy kunnan järjestämässä päiväkerhossa kaksi kertaa viikossa. Pienemmän kanssa liehustamme ympäri kyliä perhekahviloissa.
Kieltämättä viime aikoina on mielessä käynyt, jospa sitä jotain töitäkin jossain vaiheessa alkaisi tehdä. Ensi syksyksi on suunnitelmissa ihan uusia tuulia, mutta niistä ei vielä parane puhua juurikaan, kun kaikki on vielä aika auki. Opiskelukin kiinnostaisi, mutta jotenkin otin kai herneen nenääni viime kesänä siitä, kun en päässytkään haluamaani opiskelupaikkaan. Liika itsevarmuus kopsahtaa joskus näemmä omaan nilkkaan.
Joka kuukausi, kuukauden puolessa välissä tulee ahdinko, sillä kotiäidin rahoilla ei kyllä pitkälle porskutella. Näinpä siis otin jo omaan työpaikkaanikin yhteyttä, jos sieltä sais jonkunlaista pikku-jobia. Kieltämättä sitä siis olisi ihana palata aikuisten pariin raatamaan, jotenkin sitä kuitenkin vielä vain haluaisi miettiä ja pohtia sitä, mikä olisi sellaista unelmatyötä.

Koska viime päivityksestä on niin pitkä aika, laitampa tähän perään nyt sitten hiukan kuvia.

Elämäämme syyskuulta tammikuuhun:

 1-vuotias pellavapää!

 Kekkereiden tarjottavia.

 Jouluntaikaa!

Joulukortti-kuva vuodelta 2013!

Terveiset lelukasan keskeltä!

Joulu on jälleen kerran vietetty ja nyt elämme näitä välipäiviä. Pian vaihtuu vuosi ja taas monet, kuten myös itsekin lupaudun karistamaan tuon kaiken kinkun ja muun vatsaan ahdetun jouluherkun keinolla millä hyvänsä.

Ensin on saatava tämä pirullinen räkätauti karkotettua. Meidän perheestä minä ja Alina olemma räkätaudissa, pikku-Ellikin tuhisee usein aamuisin, mutta onneksi nuo keittosuolatipat helpottavat sentään häntä.

Kaikesta räästä huolimatta, olen melko freessi ja jaksan kyllä touhuta. Enhän minä nyt voi yhden pikku nuhan takia jättää imuroimatta tai leipomatta. (Phahhahhaa!)

Tänään on siis leivottu hiivaleipäsiä ja imuroitu kuusenneulasia olohuoneesta ja vähän muualtakin.

Saimpa myös itsestäni sen verran irti, että leikin Alinan kanssa lattialla junaradalla ja duploilla. Hyvä reipas äiti!

Joulupukki siis kävi ja muorikin, joten arvaatte varmaan tämän lelujen mahdottoman määrän. Tiesin, että Alina tulee vetämään sen pisimmän korren tässä lahjojen saamisessa, mutten ihan tajunnut, että tämä lelumäärä olisi näin kamalan iso joulun jälkeen. Ja hei, jatkuuko tämä sama määrä niin kauan, kunnes lapsi ohittaa leikki-iän? Täytyykö joka joulu kerätä lattialta yli kolmenkymmenen paketin paperit ja pahvilaatikot, siihen asti kun lapsi täyttää kymmenen? Vai milloin Alina ei enää tarvitse lahjoiksi leluja? Isännän kummipoikakin sai vielä tänä jouluna Star Warsseja ja täyttää kuitenkin jo kymmenen seuraavaksi. Vai onko siinä joku sellainen määräin, että kun lapsi ei enää leiki, joululahjaksi pitää ostaa sitten kasapäin vaatteita, joita minä jo tapani mukaan hamstraan lapsilleni ympäri vuoden? APUA!

Seuraavassa luettelona Alinan lahjoja:

 

• Miina ja Manu: Vanhan linnan salaisuus-kirja
• 3 kpl Disneyn kirjoja. (väri-kirja, iltasatuja ja eläin-kirja)
• Lego Duplo maatilaneläimet
• Lego Disney Prinsessa Tuhkimo-pakkaus
• 5 kpl yöpaitoja
• 4 kpl legginssejä
• 3 kpl sukkahousuja
• Keppihevonen
• Yhteisesti Ellin kanssa ison kasan muovisia ruokalautasia, kulhoja ja mukeja. 
• 4 kpl puisia palapelejä
• Fisher Price Little People Wheelies-autorata
• Brio hella
• Brio tiskiallas
• Ostoskori ja kauppatavarat
• Barbie-tyttö ja hevosvaunut
• Villasukat- ja lapaset
• Kaulaketju
• Hello Kitty koruja
• Pahvinen väritettävä paloasema-talo
• Imuri
• Silitysrauta-setti
• Värityskirja ja kynät
• Pehmoinen pikku-kisu
• Muumi-perhe figuurit
• Koala veljekset dvd
• Esiliina
• Cd-soitin/radio
• Pmmp Puuhevonen cd
• Hertan maailma dvd
• Brio junarata, ratapaloja
• Brio maatilajuna
• Vanhanajan tuutulaulut cd
• Vanhanajan lastenlaulut cd
• Hello Kitty-sadeasu
• Xz Muumi-pesuainesalkku

 

Niin, sanokaas muuta. 

 

 

 

Jouluntunnelmaa!

Varas kävi äitin kynttiläkupeilla.

Kynttilät läks karkuteille ja alumiinit jäi ruttusina odottelemaan roskiinviemistä.

Elli 2 kk ja yksi flunssapotilas!

Rinnetalo on taas hiljentynyt, sillä pienet lapsukaiset ovat päiväunillansa. Täytyy myöntää, että nukahdin itsekin, ennen kuin esikoinen ehti nukahtaa. Muutama viimeyö eivät ole olleet ihan juuri sitä, mitä kuuluisi, mutta onkohan kellään pienten lasten vanhemmilla kovin unelmaisia öitä, varsinkaan niillä joiden lapset ovat alle kaksi vuotiaita.

Talossamme majailee pöpö, joka tähän mennessä on ehtinyt tarttua tuohon esikoiseemme. Yskä, nuha ja kuume tekevät öistä melko piparisia, mutta onneksi sentään päivät kulkevat ihan omalla tavallisella rytmillänsä. Kaiken kukkuraksi isäntäkin ilmoitteli aamulla, että kurkku on karhea. Ompas kerrassaan mukavaa kuvitella jouluaatto, jossa on räkäinen lapsi ja yksi isompi räkäpää.

Tänään oli Ellin neuvola. Neidille tuli juuri kaksi kuukautta täyteen ja tämän kunniaksi hän sai rota-rokotteen. Kyllä naurettiin yhdessä neuvolan terveydenhoitajan kanssa kun Elli yökkäili. Kuitenkin aine maistui niin hyvältä, että tyttö maiskutteli vielä pitkään rokotteen saamisen jälkeenkin.
Pituus oli 57,5 cm (55,0 cm) ja painoa oli 5020 g (4565 g). Reippaasti kasvaa meidän Elli!

Itsekin pääsin käymään vaa'alla ja jopas se saikin tämän mamman hämmästelemään. Omissa mielikuvissani olin ajatellut, että painon on näiden kuuden torttupellillisen jälkeen noussut jonnekin 100 kiloon, mutta yllätys olikin se, että tosiasiassa painoa olikin vain 700 grammaa enemmän kuin silloin kun aloin odottaa tuota toista tyttöä. Hyvä minä, lisää torttuja!!
Koko raskauden aikana painoa taisi tulla kymmenisen kiloa ja se on nyt jo tipotiessään. Ihanaa! Kunhan saadaa joulu lusittua ahmimalla kinkkua ja laatikoita, niin sitten alkaa painonpudotus, näin se on! Kun on kerran kaksi pientä ihanaa tyttöä jo kotona, niin nytpä voikin sitten rauhassa pudotella kiloja, koska seuraavaa raskautta saadaan odotella, mikäli sellaista edes koskaan enää tulee.

Jouluasiat alkavat olla järjestyksessä, tänään täytyy hakea vähän joulukukkia ja servettejä, kynttilöitä ja teippiä, lahjakasseja ja lahjojakin vielä. Huomenna sitten jouluruokia ihan vain vähän.
Tänä vuonna aatto vietetään syöden ensin anoppilassa, sitten illalla varmaan vielä pikkulautaselliset kotona. Joulupäiväksi suuntaamme Turkuun, minun vanhempieni luokse, joten kotiin on turha ostaa kasoittan ruokaa, koska kuitenkin aina isovanhemmilta saadaan jotkut kivat doggybagit mukaamme kotiin.

Siisteys, ainakin hetken

Viikonloppu oli kerrassaan mahtava! Isännys oli ehdotellut jo omatoimisesti viikolla vanhemmilleen, jospa Alina voisi mennä heille yökylään. Ja niimpäs tyttö sitten jo lauantai-aamuna lähtikin ajoissa mummulaan. Minä, joka olisin ehkä tarvinnut lepoa, nautin siitä omasta rauhasta siivoten koko talon. Pesin pyykkiä monta koneellista ja järjestelin paikkoja. Nyt, tai ainakin vielä eilen aamulla koti näytti tosi siistiltä. Tällä hetkellä Alina on taas jo ehtinyt vähän myös "järjestää" huushollia omannäköisekseen.

Aattoon on enää viikko ja edelleen kontista uupuu muutama paketti. Luojan kiitos, Kelan huimat avustukset saapuvat tilille loppuviikosta, joten kaikki tulee kuntoon edes viimetingassa.

Tänä vuonna taitaa olla valkoinen joulu, ainakin sääennusteita kun katsoo, niin pakkasen pitäisi paukahdella viikonloppuna ihan kivasti, joten jos tämä superlumimäärä ei nyt jostain syystä sula tässä välissä, niin valkoista on viikon päästäkin.

Huomenna pieni Ellimme on jo kaksi kuukautta. Tuntuu että tuon pienen tytön reisiin on ilmestynyt muutama mukava pullukkamakkara ja muutenin tyttö jaksaa entistä pidempiä aikoja olla hereillä. Pääosin tyttö on kerrassaan mainio. Hereillä ollessaan hän hymyää ihan koko ajan, kunnes sitten tulee nälkä tai niin kova väsy, sitten hän voi karjua parikin tuntia, niin ettei mistään tule mitään. Väsymys on niin kova, ettei pysty nukkumaan ja nälkää ei voi taltuttaa syöttämällä tissiä, vaan hätäapuan joskus voi olla pulloon pumpattu maitokin.
Ellissä on kyllä potkua!

Koska kerrankin yläkerrassa on inhimillisennäköistä, näytän teille pienen palan yläkertaa.

Joulumieltä!

Pikku hiljaa alkaa täällä rinnetalossakin olla sellaista jouluntuntua. Eilen laitoin isännän asentamaan kynttelikköjä, mikä ei sitten ollutkaan niin helppo homma. Ihan liikaa rikkinäisiä valoja ja sen seurauksena hermoromahdus. Onneksi oli varalamppuja, muuen olisivat saaneet kyllä jäädä laittamatta.

Joulupukinkonttikin alkaa olla täytetty. Lapset on taas etusijalla ja pakettimäärät ovat valtavat. Pikku-Elli saa tämän joulun vain kölliä sylissä, kun äiti availee hänen pari pakettiaan. Ensi vuonna saa hänkin sitten peuhata paperien seassa.
Isosisko taitaa saada tänä vuonna ihan liikaa leluja lahjaksi. Tämän hetken tietojeni mukaan aattona lahjapapereista kuoriutuu Fisher Price Little People Ramppi-autotalo, Brion puinen hella sekä vesiallas, pölynimuri, duploja, silitysrauta-setti ja väritettävä pahvinen leikkimökki.
Tähän päälle vielä kaikki pehmoiset paketit, muutama kirja, dvd ja cd.

Tänään käytiin tyttöjen kanssa seurakunnankerhon joululounaalla. Ja pakko taas vaan todeta, miten hyvää jouluruoka onkaan., vielä muutama viikko ja sitten sitä saakin mättää ihan ähkyyn asti. Tällä kertaa kerhossa oli viimeinen kerta ja nyt alkaakin sitten joulutauko, samoin perjantaina käydään viimeisen kerran perhekahvilassa ennen joulutaukoa. Taas saa ihmetellä miten ihmeessä äiti-ihminen selviää tämän pitkän joulutauon aikana, kun sosiaalisetsuhteet kusevat aivan täysin. Suurin osa ihmisistä menee sukuloimaan ja kaikilla on koko ajan kiire kaikkialla. En voi kai kieltää, etten itse perheeni kanssa kulkisi paikasta toiseen. Ja onhan se ihan luksusta vain olla kotona ja ihmetellä. Jospa vielä hyvä sää sallisi, niin voisi olla ulkonakin.
Onhan kai niinkin sanottu, että joulu on sitä perheen yhteistä juhlaa.

Jotta jouluntunnelma ei loppuisi, tänään aion laittaa riisipuuron uuniin muhimaan, vatkata vähän kermaa ja nauttia sitä luumukiisselin kanssa. Jospa tänään laittaisi myös joululaulut soimaan tai soittaisi niitä Alinan ja Ellin riemuksi vaikka pianolla.

Askarreltiin taannoin tällainen pahvinen lumiukko Alinan kanssa.

Tytöt neuvolassa

Taidettiin juuri eilen isännän kanssa päättää siitä, että lapsilukumme on täynnä. Vai voiko tästä nyt edes sitten päättää vielä, kun kuopus on juuri oppinut nukkumaan inhimillisesti yönsä ja vatsavaivatkin ovat jättäneet pikkuisen rauhaan.

Onhan niitä hetkiä, kun ajattelee, että nyt riittää, nämä lapset ovat ihan tarpeeksi. Mutta toisaalta taas niitä hetkiä, kun haikeudella ja kostein silmäkulmin miettii sitä ihanaa odotusaikaa.

Eilen kuitenkin tuli selväksi se, että Elliltä pieneksi jääneet vaatteet voidaan laittaa kiertoon. Ja onhan se niinkin, että jos ja kun ikinä meille tulisi se kolmas lapsi, niin saahan hänelle sitten uusia vaatteita lisää. Kunhan vuosi vaihtuu ja joulut on juhlittu, niin laitan sitten pienet tytön vaatteet myyntiin, ainakin osan niistä.

Eilen käytiin tyttöjen kanssa neuvolassa. Alina sai esitellä taitojaan 2-vuotisneuvolassa. Terveydenhoitaja kehui Alinaa reippaaksi ja tomeraksi tytöksi. Alina höpötteli välillä ihan oikeitakin lauseita, mutta välillä lauseisiin sekoittuu se ihan oma kieli ja oikeat sanat. Pituutta hänellä oli 83 cm ja painoa 12,3 kiloa. Hyvin kasvaa ja vihdoinkin alkaa käyrätkin nousta ylöspäin.

Elli täytti eilen kuusi viikkoa. Hän on alkanut jutella ja on kovin kiinnostunut ympäristöstä, hereillä ollessaan tarkkailee lelukaarta ja hihkuu sille. Päätäkin hän kannattaa jo melkoisen hienosti. Saimme ohjeen treenata oleilua lattialla, jotta jossain vaiheessa kääntyminenkin alkaa sitten luonnistua. Ellillä oli alkuviikosta tosi runsaasti hormoninäppyä rintakehässä, mutta nyt se on jo paranemaan päin. Koko rintakehä oli ihan kirkuvan punainen. Pikkuisen on vielä poskilla rosoista punaisuutta, mutta senkin luulisi pian helpottavan kun putsaamme sitä antiseptiselläliuoksella.
Ellin mitat olivat 55 cm ja 4565 grammaa. Hurjasti on kasvanut!

Viikonlopuksi olenkin suunnitellut vähän tonttuilua! Vintiltä haetaan kyntteliköt ja muitakin joulukoristeita. Sittten hieman siivoillaan ja järjestetään paikkoja. Alina saa myös leipoa elämänsä ensimmäiset joulupiparit viikonloppuna, annetaan niitä sitten isovanhemmille, kun ei niitä kukaan meidän perheestä kuitenkaan syö, kun ei oikein tykätä.

Ulkona on tällä hetkellä ihanan valkoista, vaikka tuo kamala tuuli ja joka puolelta sinkoava lumipyry ei miellytä tätä ulkoilijaa. Tänään siis päiväunet lapsilla sisätiloissa, kohtahan jo niiden aika onkin.

Joulu joulu tullut on.

Ristiäisten järjestely on vienyt joulutunnelman kyllä minun sydämestäni. Pikku hiljaa kuitenkin, kun ristiäisten järjestely alkaa olla hanskassa, alkaa pikku joulutonttu virittäytyä minussakin. 

Jouluhan on punainen, joten meidänkin kotiimme on eksynyt punaisia juttuja. Ruokapöydälle laitoin neljä tuikkukuppia eri punaisen sävyissä. 

Olohuoneen sohvalle ilmestyi kaksi punaista tyynyä ja punainen viltti. 

Jouluvalojakin olen jo vähän laitellut, sisälle tosin. Alina ja vauva saivat mummulta jääkarhu-ledvalon, joka on sitten sellainen yölamppu lapsille. 

Pian voisi jopa ajatella ostavansa jotain pukinkonttiin, soitin meinaan tälle valkoparralle ja hän on tulossa myös meille, koska meillä on kilttejä (?) lapsia.