Ensimmäinen viikko takana!

En muista lupailinko näitä kuvia tästä uudesta ruokavaliosta ja muusta, mutta täältä pesee!

Ensimmäinen viikko takana. Olen siis noudattanut saamaani ateriarytmiä ja lähes tarkasti myös liikuntaohjeita. Hyötyliikuntaa olen yrittänyt lisätä, kerhoon viemiset ja hakemiset olen pyrkinyt tehdä auton sijasta kävellen. Samoin kauppareissuja on tullut tehtyä vaunuilla.
Omia pieniä jumppatuokioita on ollut, ne vain aina tuppaavat keskeytymään kun Alina haluaa osallistua myös. Eräänä päivänä nosteltiin käsipainoja, Alinalla oli painoina Muumimamman marakassit! Äitillä 2 kg:n painot.

Olo on parempi. Mieli on virkeämpi, kun ei ole koko aikaa sellaisessa sokeripöhnässä. Ensimmäinen viikko palkitsi minut -1 kg:lla. Olen tyytyväinen, enkä missään nimessä voisi enempää toimia, olenhan myös repsahtanut. Pääasia on tässä se, ettei luovuta, vaan repsahdustenkin jälkeen alkaa taas uusi nousu. Eilen napsin vielä pari perunalastua, vaikka lauantaina on ainoastaan herkkupäivä. Mutta en voinut jättää sipsejä kaappiin, sillä tiedän että se on liian suuri houkutus viikolla. Tänään käymme naapurissa 1-vuotissynttäreillä, jossa varmasti on myös jotain kahviin kastettavaa, mutta tämä tietää sitten vaan armottomampaa liikkumista tälle viikolle.

 Ylhäällä kuvassa päivällinen, perunamuusia ja kalapuikkoja, runsaasti salaattia, raejuustoa ja yksi keitetty kanamuna. Mmm..

Facebookissa monet ovat postanneet, miten proteiinit ovat niin ihania! Toiset taas sanovat niitä kamalaksi paskaksi. Päätin tehdä testin. Ja tulos on se, että kyllä ne nieltyä sai, kun päällä oli mustikoita ja himppusen hunajaa, mutta ei nämä nyt ihan mitään minun halutuimpia herkkujani ole.

Ylempänä lounas-ateria. Lounaaksi olen pyrkinyt laittamaan aina salaatin, ehkä jotain munakasta silloin tällöin. Tässä munakas, salaatti ja raejuusto.

Vedenjuonti on minulle edelleen hankalaa. Koitan muistaa aamuisin herättyäni juoda vettä, samoin ruan kanssa minulla on vesilasi, jota harvoin muistan edes juoda. En ole ennenkään juonut ruokani kanssa mitään. Vaatii pientä treeniä yrittää lipittää kaksi litraa vettä päivässä. Ostin pussillisen sitruunaa, jotta voin puristella pisaroita veteni sekaan, saaden sen maistumaan paremmalta.

Tutkailin myös erilaisia liikunta-haasteita ja olen nyt pyrkinyt noudattamaan tuota "lankku-haastetta". Sovellan sitä vähän oman makuni mukaan. Ensimmäiset kolme päivää meni hyvin, ja neljäskin sujui. Lepopäivän jälkeen oli taas hankala pysyä asennossa, muka 40 sekuntia!! (WHAT!)

Näillä mennään ja näillä jatketaan!

Täältä tullaan elämä!

Projekti Fatmama to flatmama- on alkanut. Ja kyllä, taas, noin neljännensadannen kerran. Mulla ei vaan taida olla sitä selkärankaa. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että nyt mussa on jotain ylimääräistä tarmoa, ainakin nämä pari ensimmäistä päivää (huutonaurua!!!1) ovat menneet hyvin. Paremmin siis kuin odotin.

Ruokavalio on laitettu uusiksi, kiitos siitä kuuluu ihanalle ja tärkeälle ystävälleni, jolla on omakohtaista kokemusta suurten kilomäärien pudottamisesta. Itselleni riittäisi se kymmenenkin kiloa, viisitoista taitaisi olla ihanteellista.
Samoin myö liikuntaa olen pyrkinyt lisäämään, pien kynnys on edelleen lähteä mihinkään ryhmäliikuntatunneille kaikkien kireiden kisakissojen kanssa. Ja eihän mulla ole mitään vaatteitakaan! (lisää naurua)

Hienolta on tuntunut, kun on ihan oikeasti jokin ateriarytmi, entisen "syön silloin kun huomaan, etten ole syönyt koko päivänä, muuta kuin karkkia tietysti" rytmin sijaan.
Aamupalaksi kauraleseistä hedelmäsmoothieta, lounaaksi salaattia, välipalaksi täysjyväleipää ja päivälliseksi 1/4 lautasellista lämmintä ruokaa ja loput sitten salaattia.

Vettäkin olen koittanut lipittää ja sen kyllä huomaa, sillä on ihan mahdotonta, kun käy tunnin  sisällä vessassa noin kymmenen kertaa. Teenkö edes muuta kuin käyn pissalla?

Iltapalaksi kokeilen eilen proteiinilettuja ja kaikkien ennakkoluulojeni sijaan, pidin niistä. Eivät ne todellakaan mitään ihania herkkuja ollut, vaan sellasta ihan peruskamaa. Lisukkeena oli hiukan mustikoita ja hunajaa.

Odotettavissa siis päivityksiä pyrkimyksestä terveellisempään elämään ja kaikesta siihen liittyvästä. Kamera on täynnä ateriakuvia, joita latailen sitten kun on enemmän aikaa.

Hiusongelma

Ollessani viime viikolla sänkypotilaana pari päivää, sain taas kokea sen, mitä aiheutuu siitä, kun ei harjaa hiuksiaan hetkeen.
Minulla on paha tapa jättää harjaamatta hiukseni. Käyn suihkussa, rullaan tukan pyyheturpaanin sisään ja heitän hiukset nutturalle loppuen lopuksi. Sitten kun aamulla herään, avaan nutturan ja pöyhin ja morjen, eikun menoks!

Tästä syntyy sellainen pikkuine kiva jäynä tuonne niskaan, ettei ole mitään järkeä. Armoton harakanpesä rakentuu parissa päivässä ja kyllä, hiukset näyttävät uskomattoman paksulta puskalta, kun niiden alla muhii oikea takkupesä.

Joulupukki toi lahjaksi tangle teezerin ja minun piti jotenkin ryhdistäytyä ja ruveta harjaamaan hiuksiani useammin. Ensimmäiset pari kertaa meni ihan hienosti ja sitten tuo ajatus taas vaan jäi.

Olen pohdiskellut pitäisikö silpoa tukka lyhyeksi? Vai jättäisikö vain pitkäksi ja tekisi kenties jotain muutta lookkia uudistavaa?

Neiti takkutukka, lumpeenkukka, kompuroiva raitasukka?

Liukuvärjäys on aina jotenkin kiehtonut ja kerran sitä kotikonstein yritinkin, mutta eipä noilla omilla käsillä omaan tukkaan mitään koviin huikeeta saanut aikaan. 

Tässä tukassa on nähty montaa väriä; mustaa, violettia, punaista, hyvinkin vaaleaa, oranssia. Nyt kaipaisin kivoja ideoita. Voisihan se lyhytkin tukka olla kiva, mutta tämä on jotenkin minulle niin rakas karvapehko, etten siitä hevillä luovu. 

Kenties jotain tällaista?