Supermamma synnytti

Elän tällä hetkellä harvinaisen onnellista aikaa kahden lapseni kanssa, jostain kumman syystä aikaa ei tunnu riittävän siihen, että ehtisin lätistä tänne jotain joka päivä.

Jos ja kun joitakin lukijoita kiinnostaa synnytykseni kulku, niin kerrottakoon se kaikessa lyhykäisyydessään nyt.

Keskiviikko-iltana 17. lokakuuta käväisin suihkussa, jonka jälkeen supistuksia alkoi tulla ja ne voimistuivat. Katselimme siipan kanssa laatuviihdettä eli BB.tä telkkarista, jonka jälkeen mies totesti, että hänen on mentävä ilmeisesti suihkuun, kun vaikutin siltä, että lähtö on lähellä.
Menimme kaikesta kivusta huolimatta sänkyyn ja koetimme nukkua. Minun nukkumisestani ei tullut mitään, joten hiippailin alakertaan kellottamaan supistusvälejä. Ne huitelivat siinä 5-8 min rajoissa.
Pakkailin kivuissani vielä kassia valmiiksi ja koitin soittaa synnytyslaitokselle, puhelin teki tepposet, eikä ollut kenttää.
Lopulta onnistuin saamaan yhteyden sairaalaan ja kerroin, että tulossa ollaan.
Kävin sitten kertomassa isännälle, että soittaa äidilleen ja että nyt on tosi kyseessä. Vaikka kivut oli aikamoisia, siedin ne silti hienosti.
Mummu saapui meille puolen yön korvilla ja me lähdimme sitten kohti Hämeenlinnaa. Autossa kuunneltiin Radio Rockilta Timo Kotipellon ja Liimataisen Blackustics-albumia. Minä kirjoittelin supistuksia ruutuvihkoon.

Sairaalassa pääsin heti tutkimushuoneeseen, jossa todettiin, että saliin vaan, 6-7 cm auki. Puin ne ihanimmat salivehkeet päälle ja pääsin sitten synnytyssaliin kiikuttelemaan keinutuoliin. Minut laitettiin käyrälle, josta nähtiin sitten supistukset ja vauvan sydämensyke. Kaikki tuntui mukavalta, vaikka mitään kivunlievitystä ei ollut vielä.
Yöllä kello kolmen aikaan tuli anestesialääkäri, joka sitten koitti etsiä minusta nikamanvälejä huolella, saadakseen laitettua spinaalin. Kyllä se kolo sieltä sitten löytyi lopulta. Taisi olla koko synnytyksen kamalin vaihe se, kun joutui mahansa kanssa olemaan kippuralla, samalla kätilö litistää minua entisestään kasaan ja toimenpide kesti ikuisuuden, eikä happea meinannut saada.
Kun spinaali oli isketty selkääni, olin taivaissa. Naureskelin monitorissa näkyviä supistuksia, joita en itse tuntenut lainkaan. Tokaisin miehelleni jo tässä vaiheessa, että tulen uudestaankin synnyttämään, koska tämä on niin mukavaa. Radiossa soi Lady Gaga.
Noin puolisen tuntia ehdin olla unelma-oloissa, kun aloin tuntea ponnistuksen tarvetta.
Kätilön mukaan vauvan syntymään tarvittiin kaksi ponnistusta ja papereissa lukeekin ponnistusvaiheen kestäneen kaksi minuuttia. Hyvä minä, supermamma!

Vauva putsattiin ja sitten sain hänet heti kainaloon ja voi sitä nälkää, mikä pienellä oli.

Synnytyksen aikana menetin rutkasti verta, lapuissa lukee että synnytyksen aikana 600 ja sen jälkeen vielä 200. (yksikkö taitaa olla grammaa) Tästä johtuen minä pyörryin suihkuun, jonne myös oksensin. Ja sen jälkeen nukuin ja oksensin ja oksensin. Ja sairaalasta lähdettyäni hemoglobiini näytti 82. Eli tällä hetkellä syön persiljaa ruukusta, napsin rautanappuloita ja ryystän c-vitamiini-juomaa. (Viimeisessä mittauksessa, viikko synnytyksestä, HB 88)

Täällä me nyt olemme, kotosalla. Pian alkaa se ainainen arki, jota jännitän nyt jo kovasti. Tällä viikolla harjoitelin jo vähän lasten kanssa keskenään olemista, kun kävimme seurakunnan kerhossa. Ja hyvinhän tuo meni. Ainoastaan kerhosta lähteminen oli hankalaa Alinan kanssa, sillä hän on "vähän" uhmis.

Alina rakastaa pikkusiskoaan suuresti. Päivittäin vauva saa hellyyttä yllin kyllin. Alina antaa vauvalle tuttia ja sanoo "Vauva maistaa!" Alina hoitaa nykyisin myös enemmän omia nukkevauvojaan, kantaa kantokopassa ja paijaa pepusta. Pikku-äiti on siis apuna aivan varmasti joka tilanteessa, niissäkin, joissa en välttämättä häntä tarvitsisi.

Loppuun vielä sen verran, että hakekaapa itsellenne kauposta joulukuun Vauva-lehti, sieltä löytyy juttua meistä. (se ilmestyy siis vasta sitten joulukuussa!)

Vesikeli ei meillä menoa haittaa!

Mokomakin vesikeli! Ei niin, että riemuiten mieleni halajaisi pihalle, mutta sade vaan pilaa jotenkin koko ihmisen mielen.

Jotta tähän päivään saatiin taas menoa ja meininkiä, käytiin neitosen kanssa hiukan kyläreissulla. Niitä reissuja onkin mahtunut taas parin viikon sisään useampia.
Tällä kertaa kävimme moikkaamassa Vilho-poikaa, johon Alina on tutustunut kerhoissa. Vilho on Alinalle aika tärkeä, ainakin päätellen siitä "Viio"-hokemasta, jota voi päivittäin kuulla sata kertaa. Alina tunnistaa myös millainen auto on Vilhon perheellä.
Vilhon äiti odottaa myös vauvaa ja meidän lasketuissapäivissämme on eroa vain muutama hassu päivä, hassu yhteensattuma, mutta kuitenkin ihan superkivaa, koska silloin kun odotin Alinaa, olisin juuri kaivannut jonkun joka eli samaa tilannetta.
Alina ujosteli tapansa mukaan ja nysväili minun sylissäni, mutta kyllä tuo neiti sitten lopulta rohkeni leikkimäänkin ja jopa ihan halimaan Vilhon kanssa. Ihana pikku pariskunta!

Huomenna on vihdoin rento-päivä, mikä luultavammin meinaa minulle sitä, että kädessäni on imuri ja pölyrätti, toisin sanoen mihinkään ei tarvitse lähteä, vaan voi vain olla kotona ja mikä parasta saa herätyskellottoman aamun, millainen oli myös tänään.

Päässä vilisee kaikkea ihan hullua kun nämä raskausviikot vain lisääntyy. Eilen nauroimme illalla isännyksen kanssa sitä, millaisia sauna-reissuja meidän poppoolla tulee olla sitten kun vauva syntyy. Alina seilaa edestakaisin ammeen ja saunan väliä, hanasta valuu koko ajan vesi, yksi kylvettää vauvaa, toinen pesee Alinaa. Missähän välissä sitä itsensä sitten pesee?
Myös minulle tärkeä kodin kunnossapito huolestuttaa hiukan. Alina on alkanut kammoksua imuria, mikä hämmästyttää, sillä viimeisen parin vuoden aikana täällä kotona on imuroitu lähes päivittäin, ainakin joka toinen päivä. Kun imurin laittaa hurisemaan, Alina juoksee leluinensa turvaan johonkin sohvannurkkaan.
Kuinkas sitten pienen vauvan ja imuria pelkäävän taaperon kanssa suoriudutaan siivouksesta, joka on kuin pakkomielle minulle, kotiäidille?
Onnekseni minulla on kantoliinoihin hurahtanut ja niistä paljon tietävä ystävä, joka on luvannut myydä minulle liinan, johon voin ja varmaan aionkin kääriä pienen vauvamme imuroinnin ajaksi. Ja helpottaahan tuo sitten muissakin tilanteissa. Ja täten toivon, että uusi vauva tykkää myös olla liinassa, koska muuten minun haavekuvani helposta kodinjärjestelystä romuttuu kyllä ihan täysin.
Tällä hetkellä ehkä se kaikkein eniten vaivaava asia raskauteen liittyen on vauvan koko. Mietin sitä joka päivä vain enemmän. Ja pelkään kuollakseni jotain isoa paksua sokerivauvaa, jonka joudun pukemaan jo suoraan 74 senttisiin vaatteisiin.
Alinahan syntyi kaksi viikkoa ennen laskettua-aikaa ja painoi tuolloin 3545 g. Eli jos nyt tyhmäkin ihminen ajattelee vähän viisaasti, niin mikäli hän olisi päättänyt pysyä mahassa hiukan kauemmin, olisin saanut päästellä pihalle aikamoista pakettia. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt ja sain siltikin muistoksi ne mukavat tikit jalkoväliini. (Siitä sen enempää mainitsematta!)
Tasan kahden viikon päästä saan tietää jonkunlaisen painoarvion vauvasta, kun menemme synnytystapa-arvioon. Ja mikäli lääkäri sanoo, että lapsesta tulee yli neljä kiloa, taidan pyörtyä ja vaatia synnytyksen käynnistystä, mikä tuskin kuitenkaan onnistuu, jos miettii muuten tämän kuntayhtymän toimintaa.

Ehkäpä minä tyydyn vain kohtalooni ja possautan pihalle jonkun suuren möllykän, samahan se on, kunhan uusi tyttö on terve ja yhtä ihana kuin tuo isosiskonsa!

Mainittakoon nyt tähän loppuun sitten vielä se, että isäntä on alkanut pyöräillä. Eilen hän nappasi pyörän autotallista ja polkaisi 6 kilometrin lenkin. Itse en kyllä uskonut tuota, mutta kyllä tuo niin hikeä valui, että pakkohan se oli uskoa, että jossain kauempana se oli käynyt.
Viime viikolla hän pyöräili autotallin ympäri muutaman kerran, muttei kuulemma voinut enempää kun ei viittinyt pelkillä vanteilla polkea.
Hän sanoi myös pitävänsä huoltopäiviä, jotka ovat siis sellasia, että mieli tekee grillimakkaraa. Ja hyvä niin, eihän sitä aluksi kannata liikaa rehkiä.

Taisin eilen pitää hänelle sen huoltopäivän, kun kannoin kaupasta kotiin muutamaa eri juustolaatua ja patongin ja pakotin syömään Valion Luostari-juustoa kilokaupalla.

Edellisviikonloppuna Alina pääsi isin kyytiin ajamaan nurmikkoa!