Rasavilli mukula!

 Laiskuus on ajanut minut siihen tilanteeseen, etten ole jaksanut painaa läppärin käynnistysnappia. Nyt sen tein ja toivon saavani jotakin järkevää aikaan taas tännekin suunnalle!

Parina viime päivänä olen taas kotiäitinä saanut todistaa tuon jälkikasvun käsittämättömiä tempauksia, niistä siis enemmän nyt.

Sunnuntaina pidin superpäivän ja järjestelin vaatekaappeja. Samassa huoneessa Alinalla on ns. leikkihuone, jossa on kasapäin leluja. Siinä kolmen tunnin aikana kaikki viisi koria oli kaadettu pitkin lattiaa ja leluja siis riitti peittämään koko lattian.
Minun oli tarkoitus vielä imuroida illalla, joten pyysin Alinaa kanssani siivoamaan lelut koreihin. Tyttöpä huusi minulle takaisin "Hiljaa!".
Niin siinä sitten kävi, että itse jouduin mahani kanssa tuolla lattialla konttailla ja kerätä duplot ja nuket säilöön.

Tänään keräilin sitten kakkakikkareen olohuoneen lattialta. Tätä ennen puhuin puhelimessa, enkä huomannut ollenkaan sitä, että tyttö oli käynyt vieressäni riisumassa paidan, sukkahousut ja vaipan pois ja liihotti sitten aataminasussa pitkin taloa. Ja kun kerran menin antamaan luvan kulkea ilkosillaan, niin eiköhän tuo sitten kakannut onnessansa olohuoneen pöydän taakse ja totesi sitten että: "Hiano kakka!".

Tällä hetkellä tuo rasavilli on jälleen ilman vaatteita ja päiväunet on mitä ilmeisimmin taas jäämässä väliin tältä päivältä. Tässä vaiheessa oma olotila alkaa olla niin nuutunut, että päiväunet olisivat melko ehdottomat, mutta eipä auta valittaa, hauskaahan tämä on.
Hetki sitten tyttö käveli ilman paitaa, molemmat jalat yöhousujen toisessa lahkeessa ympäriinsä. Koko ajan meinasin kaatua, muttei kaatunut ja aina kun tasapaino horjui, kuului kova nauru! Eihän tuossa tilanteessa voi kuin vain nauraa itsekin.
Ja tiedämpähän sen, että illalla saa oman rauhan taas jo hyvissä ajoin, kun neiti menee nukkumaan ennen kahdeksaa.

Eilen käytiin visiitillä Turussa. Tämä pikainen ja melko kalliskin reissu suunnattiin Turun Terveystalolle, jossa Alinan korviin kurkattiin ja todettiin, että juuri antibiootilla hoidettu korvatulehdus onkin sitten vain jatkunut. Limainen korva näkyi ja saatiin sitten uusi aika torstaille, jolloin pikku prinsessan korviin laitetaan putket.

Voin vain nähdä itseni pitelemässä lasta sylissä vollottaen. Siis juuri nyt, kun olisi pian jo aika synnyttääkin, ei ehkä ole kaiken paras katsella kun omaa esikoista nukutetaan. Ehkä minä selviän siitä, ehkä.

Sen verran tähän loppuun vielä lisätäkseni omasta odotustilastani; olen saanut suunnattoman ihania ja kivuliaita supistuksia jo muutaman kerran, enkä voi kuin nauttia niistä. Mikä onkaan sen hienompi tunne, kun sattuu julmetusti ja tekee mieli huutaa, tietäen sen, että pian se vauva syntyy, kun on kerrankin jotain konkreettista kipua. Ah!
Viikko sitten sunnuntaina kärsin ja samalla nautin puolisen tuntia supistuksista, jotka lopulta lakkasivat sitten kuuman suihkun alla. Edellispäivänä oli sellaset ns. sukkapuikkovihlontabileet käynnissä. Niitä kestikin sitten jo pidempään, lähes kolmekin tuntia, mutta loppuivat sitten. Ja oli muuten ihan sama olinko levossa vai en, niitä tuli silti.
Ja myös tänään reippaan kylälenkin aikana ja sen jälkeenkin on tullut melko napakoita supistuksia.

Täten nyt vielä toivon, että prinsessa pysyttelee yksiössään, koska haluan tuon isomman neidin putkituksen olevan ohitse.

Mahamatka!

 Ruumiinrakenteeni ennen raskautta ei nyt niin kovin häävi ollut, takana jumppaa ja tanssia pari kertaa viikossa, eli jotakin liikunnallista harrastettu ja melko tosissaankin koko syksyn ja vielä sitten raskauduttuani myös keväällä.

Alkuun varasin ajan yksityiselle varmistuakseni siitä, että jokin todella oli tarrannut matkaan. Täten nyt vielä mainittakoon, että esikoisplikka antoi odotuttaa itseään tovin, jonka jälkeen tutkimuksissa selvisi yhtä sun toista ja raskaus sai alkunsa sitten pienten hormonipaukkujen jälkeen. Samoin kävi nyt siis myös tällä toisella kerralla, hormoninappeja naamariin ja taas oltiin gravideja.

 Alun hävytön turvotus oli järisyttävä ja välillä sitä pohti onkohan niitä kuitenkin enemmän kuin yksi. Ultraääni polilla paljasti, että vauveli ihan yksinänsä siellä kellui. (Yläkuvassa 10+2 rv)

 Ylempi kuva raskausviikkoja 16+3 ja alemmassa sitten saattanee huomata tuon pienen eron. Alempi kuva viikolta 19+3, muutamassa viikossa siis mahdoton pyöristyminen, joka onkin sitten jatkunut melko tasaiseen tahtiin.

 Ylemmässä kuvassa viikkoja 24+1

 3d-kuvaa Hämeenlinnasta, viikot 28+2. Tyttö siellä haukottelee makeasti.

Nyt tällä hetkellä odottelen, että tuo vauva tajuaisi laskeutua joskus alemmas. Alinaa odottaessa maha oli vielä laitoksellakin korvissa ja laskeutui siis vasta salissa, joten, turha kai sitä on vielä edes odotella.

Viimeinen kuva on tuorein, viikon sitten nappastu. Viikkoja kuvassa 34+1.