Kauheesti kaikkea -viikko

Alkuviikko on riennetty taas tuttuun tapaan kerhosta toiseen ja kaupunkiakin on välillä tullut vaihdettua. Alinan kanssa käytiin maanantaina Turussa näyttämässä korvia ja kaikki sillä rintamalla kunnossa. Putket puhtaat, korvat terveet ja putket jopa paikoillaankin. Seuraavan kerran sitten keväämmällä.

Maanantaina aamupäivällä käytiin hieman ystävällä kylässä. (Tarkastamassa kauniin äidin ihana vauvamaha) Vein tuomisina itsetehtyjä suolaisia muffinsseja. Taas oli sunnuntai-iltana se tilanne, että viikonlopuksi hamstratut ruoat alkoivat olla finito, joten kaikesta jämästä piti tehdä.

Kinkku-fetamuffinssit

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1/2 tl paprikajauhetta

1 tl valkosipulisuolaa

1 rkl yrttejä

100 g kinkkua (itse käytin leivänpäällisleikkelettä pienennettynä)

100 g kasviksia (minulla käytössä vihreä paprika)

100 g juustoraastetta

100 g fetajuustoa murennettuna

2 munaa

2 dl kermamaitoa

1/2 dl öljyä tai juoksevaa rasvaa

Kuivat aineet sekaisin. Lisää muut aineet mukaan. Lusikoi muffinssivuokiin ja paista uunin keskitasolla 225 asteessa n. 15-20 minuuttia. 

MUMS!

Samalla kyläilyreissulla olin lupautunut ostamaan ystävättäreltäni kankaita, jotta voisin tässä järisyttävässä ompeluhurmiossani hieman harjoittaa taitojani. (ettei tartte alkaa noita lakanoita saksimaan) Ja niin siinä kävi, että tulin kotiin yhtä mekkokaava-kirjaa ja paria kangasta rikkaampana (ja otinhan mä lainaan myös pari käsityölehteä) Ja tämänhetkinen tilanne on se, että eilen iltapäivällä, pienemmän tytön päiväuniaikana tuli valmiiksi yksi velourinen, hieman kaavasta poiketen ommeltu velourmekko! Ja se on herkullinen ja tältä amatööriltä taas melko hyvä suoritus, kehtaan käyttää lapseni päällä, oli jopa kerhossa tänään päällä! 

Ja jotta saisitte sen kuvan minusta, että oon moinen jokapaikanhöylä, niin askarreltiin myös hiukan ystävänpäiväkortteja kerhokavereille! 

Nyt minulta loppuu aika kesken, sillä kohta pitäisi jo olla heiluttamassa puheenjohtajan vasaraa hallituksen kokouksessa, joten näkemiin muruset, näkemiin!

Päiväunien aikaan surruteltua

Niin no, enhän mä nyt meinaa pysyä pöksyissäni täällä, kun sain Ellin päiväunien aikana ommeltua mahtimekon. (Olen siis ihan oikeesti melko paska ompelija, joten tämä on multa jo ihan liian suuri saavutus)

Suunnittelin alunperin mekon tuolle vanhemmalle tytölle, mutta mekko on mitoiltaan liian iso. Tai siltä se näyttää. En ole vielä saanut suostuteltua meidän balleriinaa mekon sisään. Ja tuskin saankaan ja sekös pistää ärsyttämään. 

Huomenna ajattelin, että voisin kokeilla tehdä myös itselleni jotain. Kaapista löytyi kiva trikookangaspala, josta voisi kokeilla jotain kesäkolttua itselle. Näillä taidoilla siitä tulee minulle pieni, kun kerran lapsille tarkoitetut ompelukset ovat liian suuria. Heh, harjoitus tekee mestarin, vai kuinka?

Jos linjoilla on muita ompelijaihmisiä, voisitteko mainita ohimennen muutaman kangaskaupan tai paikan, josta saisi edullisesti kivoja kankaita. Kiitän!

Käsitöitä

Olen sellainen ihminen, että kun näen jonkun ystävän tehneen jotain ihania ompeluksia tai neulomuksia, on minun aivan pakko saada myös heti surruttaa koneella jotain.
Viimeksi olin naapurissa ja tämä oli virkannut ystävättärensä vauvalle helistintä. Heti kun pääsin kotiin, lainasin toiselta naapurilta lankaa ja siitä se sitten lähti. Nyt kävin ostamassa itselleni lankoja ja virkkuukoukkuja ja vimma on mahdoton.

Yhden illan aikana syntyi tämä ihastuttava oranssi hymynaamahelistin. Ja valitan, tämä on vain mielikuvituksen tuotosta, enkä pysty ohjeistamaan, miten sain tämän aikaiseksi. Naama on vanhasta verhokankaasta tehty ja sen sisällä on helistin. (Helistimen tein niin, että teipparin vahvalla teipillä kaksi pullonkorkkia yhteen ja niiden sisällä on ohraryynejä)

Eilen innostuin vähän ompelemaan! Visio oli aluksi aivan eri, mutta ajattelin, että tästä tulisi kivempi mekko, jos olisi tuollaiset olkaimetkin. Ja nyt taas kun katson tätä kuvaa, sormet alkaa kihelmöidä.
Lupasin Alinalle, että pikkusiskon mentyä päiväunille, askartelisimme ystävänpäiväkortteja. Nyt tuli kuitenkin tunne, että täytys varmaan vähän hurrutella surrutella. Lisää. Tämä mekko vaatii hieman korjailua, sillä se on melko pitkä tälle meidän pätkälle. Isosiskolle se sopisi, mutta ei vissiin ollut tarpeeksi prinsessahörhelöä, että olisi hänelle kelvannut. Pöh! Ja hei, tämä se on sitä kierrätystä. Mekko on meinaan tehty kappaverhoista!

Nyt äkkiä päiväunille tuo pieni kikkarapää ja sitten ompelukone ruokapöydälle ja surrrr....Ehkä niitä ystävänpäiväkortteja myös.