Elämä pyörii ihan samalla tavalla kuin ennenkin, mitä nyt esikoinen on päättänyt herätä joka aamu ennen seitsämää ja itse puolille öin valvoneena, saatan olla päivisin aivan sekaisin ja unohdella asioita.
Lupailin yhdelle kaverille kylään menoa ja samalla toisen kanssa piti niin tehdä myös jotain kivaa. Tuplabuukkausta ja armotonta nolostumista siitä.
Seurakunnankerhon ohjaaja kyseli, josko veisin tuon isomman tytön maanantaisin kerhoilemaan pariksi tunniksi. Jotenkin se tuntuu vähän liialta. Alina viettää viikossa jo kaksi kolmen tunnin pätkää päiväkodin leikkikerhossa ja yleensä käydään sitten yhdessä seurakunnan järjestämässä perhekerhossakin. Viikolla pyritään myös järjestämään yhdet treffit jonkun kaverin kanssa, joten lapsen vieminen vielä yhtenä päivänä kerhoon, saattaisi olla liikaa niin äidille kuin lapsellekin.
Pakko nyt myös ehkä hehkuttaa vähän tällastakin asiaa, jota oikeasti vihaan, kun ihmiset sosiaalisessa mediassa kertoilevat lastensa vessakäyttäytymisestä, mutta on kerrassan ihanaa, kun pienempi neito, 1 vuotta ja viisi kuukautta päälle, käy potalla. Vaippa on toki käytössä vielä, hädän tulee kertomaan, niin että sanoo "kakka" ja taputtaa pyllyään ja juoksee vessan ovelle. Ihana, kerrassaan mainio!
Täällä Hämeen alanurkilla oli ihan jo kevätkin, niinkun vissiin muuallakin maassa, mutta sitten eilen herätyksen jälkeinen kauhistus oli aikamoinen. Maa on valkoinen ja vaikka kuinka toivoin, että lumi ei jäisi maahan, niin se edelleen on maassa. Piru vie!
Alina herätti aamulla meidän ennen seitsemää ja ehdittiin käymään jo pihallakin ennen aamu yhdeksää.
On mahtavaa, kun herää ajoissa, niin ehtii jo ennen pienemmän päiväunia tehdä vaikka mitä, siivoilla ja pyykätä, leikkia lasten kanssa ja ehkä vähän huilatakin. Toisaalta välillä sitä on ihan pulassa, kun ei enää keksi tekemistä ja kellokin on vasta kymmenen.
Tulevaisuuden suunnitelmat alkavat olla jo hyvällä mallilla ja oma innokkuus on sata! Olen jo tehnyt listaa hankinnoista ja en malttaisi millään odottaa, että pääsen ostamaan kaikkia ihania juttuja.
Opiskelu-juttukin on pyörinyt mielessä ja olen ajatellut, että jos sitä kuitenkin ottaisi hiukan isomman palan pureskeltavaksi ja menisi vain koulunpenkille, tuskin siinä mitään menetettävääkään on. Hiukan vain haastetta näiden lasten ja yhdistystoiminnan ja yrittäjämiehen avovaimon elämään.
Onko lukijoissa töitä ja opiskelua tekeviä supermammoja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti